Maa maan sisällä

Georgiassa kärjistyi pitempiaikainen maan sisäinen konflikti uudelleen sodaksi vuoden 2008 aikana. Sodan osapuolina olivat Georgian sotavoimat ja Etelä-Ossetian armeija, sekä Venäjän federaation rauhanturvaajat. Peruslähtökohdat sodalle olivat Georgian halu kukistaa kapinallismaakuntansa asevoimat ja vakauttaa alue. Toisaalta Venäjällä oli selkeät intressit vakauttaa tilanne omilla rauhanturvaajillaan.

Maailmanpoliittiset taustat sodalle ovat kuitenkin paljon monimutkaisemmat. Georgialla pyrki päästä sotilasliitto Naton jäseneksi, josta se oli toistaiseksi evätty. Välit sinne olivat hyvät ja Yhdysvaltain armeija koulutti Georgian armeijaa. Natomyönteisyys ja läheiset suhteet yhdysvaltoihin ärsyttivät venäjää ja Venäjä halusi valtapoliittisesti tukea toista osapuolta, separastiteja Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Moninainen ongelma, jota voi pohtia syvällisemminkin. Georgia ei ole nimittäin ainut paikka, missä on sisäisiä ongelmia. Useissa entisissä Neuvostoliiton alusmaissa on hyvin paljon vastaavanlaisia tilanteita. Tälläinen ongelma kytee Moldovan sisällä.

Kävin siellä tutustumassa paikalliseen kulttuuriin ja historiaan. Reissu koostui oleskelusta Moldovan pääkaupungissa Chişinăussa, sekä sen ympäristössä ja vierailulla paikallisella kapinallismaakunnassa Transistrianissa, sekä sen pääkaupungissa Tiraspolissa. Jotta voi ymmärtää tilanteen, pitää oppia tuntemaan maan historia, sekä aikaisempien jännitteiden syyt ja taustat. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, miksi on mitäkin tehty. Vaikka tutustuinkin alueeseen, en tiedä läheskään kaikkea.

Joitain johtopäätöksiä voin jokatapauksessa tehdä. On olemassa muutamia selkeitä lähtökohtia ongelmille. Alueella on sodittu niin kauan, kuin siellä on ollut ihmisiäkin. Lisäksi alue on kuulunut useisiin maihin tai imperiumeihin riippuen historiallisesta ajankohdasta. Alueelle ominaista on se, että siellä ei ole mitään sellaisia luonnonvaroja, mitä pääsääntöisesti muilla mailla tai alueilla on. Siellä ei ole merkittäviä metsäalueita, ei vuoria, ei kultaa, eikä öljyä. vientiteollisus koostuu muutamista aloista ja niissäkin on havaittavissa ongelmia. Olosuhteet ovat hyvin alkukantaiset. Moldova on Itä-Euroopassa oleva sisämaavaltio jossa ei ole merkittäviä luonnonvaroja.

Moldova on Euroopan köyhin maa mitattuna bruttokansantuotteella. Osalla ihmistä elämä koostuu omalla surullisella tavalla oikeasta eloonjäämistaistelusta, jossa ei välttämättä länsimaiset arvot kohtaa. Turistin on helppo joutua ryöstetyksi tai huijatuksi. Toisaalta Moldovalaiset ihmiset, joita tapasin, olivat oikein iloisia ja elämänmyönteisiä. Lisäksi jos noudattaa normaalia varovaisuutta, ei Moldova ole sen vaarallisempi maa, kuin moni muukaan.

Eriasia onkin sitten Transnistria, jossa alueen turvallisuustilanne on vaikeasti ennustettavissa. Sodan uhka on jokapäiväinen ja alueella liikkuva tuntee selkeän jännitteen katukuvassa. Jo rajanylitys Moldovan ja Transinistrian välillä oli kokemus, mitä ei monessa paikkaa maailmaa ole kokenut pitkiin aikoihin. Rajanylityspisteitä yksi toisensa perään, erikoisten kaavakkeiden täyttöä, sotilaita, passintarkastajia, erittäin tiukkaa valvontaa.

Tavalliset ihmiset Transnistriassa ovat Moldovan köyhimpiä. Liikenneristeyksissä on Venäläisiä sotilaita panssarivaunuineen valvomassa tilannetta. Transnistria muistuttaa hyvin läheisesti Neuvostoliittoa. Maan tunnuksessa on sirppi ja vasara. Kaupungissa näkee Stalinin ja Leninin patsaita ja lisäksi kaunpunkikuva on hyvin neuvostoliittolaismainen. Alueen väestö jakaantuu niihin, jotka haluavat olla itsenäisiä. Toisaalta alueella on selkeä ihmisryhmä, joka kannattaa liittymistä Venäjään. Poliittisesti tämä on hyvin vaikeaa, koska alueella ei ole olemassa suoraa rajaa Venäjän kanssa.

On maassa paljon positiivistakin ja uskallan suositella sitä sellaisille ihmiselle, jotka etsivät aitoutta. Moldova on euroopan isoin viinintuottajamaa ja niitä voi lämpimästi suositella maisteltavaksi. Surullista sinällään, että Venäjällä ja Moldovalla on tuontikiellot alkoholituotteille. Tämä on tehty täysin poliittisin perustein. Venäjä olisi iso vientimaa ja tärkeä kauppakumppani Moldovalaisille. Ihmiset maaseudulla elävät maanviljelystä ja ovat lähes kokonaan omavaraistaloudessa, mihin ei kovin moni länsimainen ole tottunut pitkiin aikoihin.

Maa sinällään on markkinamyönteinen ja pyrkii houkuttelemaan ulkomaalaisia sijoittajia. Lisäksi maa pyrkii viemään ulkomaille tekstiileitä, hedelmiä ja tiettyjä koneita ja laitteita. Kaikki lähtökohdat ovat olemassa sille, että Moldovan talous kehittyy ja kasvaa. Toisaalta markkinatalouden kehityksellä voi olla entisestään tuloerojen kasvaminen ja ihmisten jakautuminen selkeästi eri kasteihin. Niihin jotka pärjäävät ja niihin, jotka eivät.

Maa haluaisi mukaan Euroopan unioniin. Toisaalta esimerkiksi tämä kapinallismaakunnan tilanne estää liittymisen suoraan ja konfliktia ei voida ratkaista niin kauan, tilanne säilyy. Venäjälläkään ei ole halua ratkaista ongelmaa ja venäläisten joukkojen pysyminen alueella on todennäköistä pitkän aikaa. Poliittisesti tällä tavalla pystytään kiristämään Moldovaa ja vaikuttamaan poliittisiin mielipiteisiin maassa. Kukaan tavallisista ihmisistä ei usko konfliktin ratkaisuun. Vaikka maassa on selkeästi venäläisiä yrittäjiä ja liikemiehiä, niin viha Venäjän armeijaa kohtaan löytyy ja se on vahva. Paikalliset käyttävätkin Etelä-Ossetiaa esimerkkinä, joka vastaa hyvin Moldovan ja Transistrian tilannetta.

Sodat ja konfliktit eivät tule loppumaan maailmasta, eikä Euroopasta.Tätä tilannetta edesauttaa suurvaltojen päämäärät ja pyrkimykset. Lisäksi voi heittää kysymyksiä ilmaan, onko jokaisen oman kansan tai pienen alueen saatava itsenäisyys? Toisaalta Euroopan unioni on menossa selkeästi liittovaltiopolitiikan suuntaan. Vastapainona on sitten pienten valtioiden pienten maakuntien edustajat, jotka haluaisivat itsenäisyyden tai vastapainoksi liittyä johonkin toiseen, mitä ovat. Onko tämä oikeanlaista kehitystä? Onko maan köyhyydelle se eduksi vai haitaksi ?

Tarvittaisiin useampia nuorempia Ahtisaaria ratkaisemaan sotia ja erillaisia konflikteja maailmasta. Ei vain taida auttaa, jos kengännauhat ovat umpisolmussa. Nauhat kuin pitäisi katkaista ensiksi ja laittaa uudet tilalle. Tarvittaisiin oikeasti poliittista tahtoa niin suurvalloilta, sekä alueiden johtajilta. Niin kauan kuin oikeaa tahtoa ei ole, niin on mahdottomuus päästä ratkaisuihin. Moldovassa on tälläinen jännite, joka pitäisi pystyä ratkaisemaan. Auttaisi se samalla alueen taloudellista kehitystä, sekä myös yksilöiden näkökulmasta köyhyyden poistamista. Sotatilanteen takia kun alueen kehitys junnaa paikoillaan.

Pitää toivoa Moldovalaisten puolesta, että ongelma on ratkaistavissa. Joskus historiassa voi tapahtua jotain hyvinkin nopealla aikajänteellä. Euroopan unionin kehittyminen on tästä esimerkki.

Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa

Euroopan unionilla on ollut useita ongelmia eri maiden talouksien toiminnassa. Islannin jälkeen uskottiin, että pahin oli jo takana. Kreikka tuli takaa ja yllätti. Lukuiset talouslukujen väärennökset ja tilastotietojen muokkaus loi harhan, mikä räjähti suoraan euroopan jäsenmaille ja erityisesti euromaille.

Väitän silti, että vikaa on myös euroopan unionin maiden politiikassa. Toki Kreikkaa on nyt on helppo syyttää, koska Kreikka on vääristellyt lukemiaan. Yleisesti voidaan todeta tosiasia, että liian paljon asioita katsotaan läpi sormien euroopan unionin neuvostossa ja komissiossa. Ja kukaan isoista maista ei ole muutenkaan pystynyt tiukkaan talouspolitiikaan, vaan helposti liututaan pois yhdessä sovituista periaatteista.

Se, että Kreikka huijasi noin järjestelmällisesti muita, ei ole oikein. Ei ole kuitenkaan sekään, että pelisäännöt, mitä on sovittu, eivät sido lähellekään kaikkia. Totta on varmasti se, että Kreikka on mokannut, mutta onko tuosta silti ollut merkkejä nähtävissä, jota ei vain ole haluttu nähdä? On varmasti ollut. Kreikan raportoinnista on ollut komissiolla tietoa jo vuodesta 2004. Siihen ei ole vain haluttu puuttua. Jälleen kerran on katsottu läpi sormien faktoja. Suomi on pitkän aikaa ollut EU:n mallioppilas. Toivottavasti muut maat nyt ryhdistäytyvät tässä asiassa.

Suomessakin on noussut kohu Kreikan talouskriisistä ja erityisesti isosta 1,6 miljardin euron lainasummasta. Saisihan tuolla summalla ostettua mm. neljä Nokiaa nykyisellä kurssilla itselleen. Miksi siis tuetaan Kreikkaa, joka on hoitanut asiansa itse huonosti? Asiaa on helppo kritisoida. Itsekin olen kristisoinut ja ollut järkyttynyt lainasumman suuruudesta. Uskon, ja toivon, että päätös oli oikea.
Vaihtoehdot ovat vain huonot. Suomi on sitoutunut eurooppalaisena maana solidaarisuuspolitiikkaan ja lisäksi euron kautta on olemassa sopimukset, mitkä sitovat myös Suomea. Parempi tällä hetkellä pitää Kreikan talous pystyssä, kuin antaa sen romahtaa ja sitä kautta vaikuttaa koko euroopan talouteen.

Toki eduskuntahan voisi tehdä kielteisen päätöksen ja olla myöntämättä lainaa, mutta eurooppa tasolla Suomen eu-politiikka kokisi merkittävän tappion. Suomi ei ole asiassa yksin. EU-maat ovat sopineet antavansa Kreikalle 110 miljardia euroa lainaa, joista suurimmat lainasummat annetaan Saksasta ja Ranskasta. On, hyvä, että mukana on isoja maita. Tämä takaa sen, että asiaa valvotaan kunnolla ja tarvittaessa laitetaan sanktioita ja estetään loppulainojen luovuttaminen Kreikalle.

Isoja riskejä tässä on jokatapauksessa jokaiselle eurooppan maalle. Isolle maalle toki riskit ovat isommat, mutta tuon lainapaketin kokoluokka on järkyttävän iso Suomellekin. Jos lainaa jää maksamatta takaisin, niin Suomen valtiontalous on kuralla hyvin pitkään ja se heijastuu ennenkaikkea tavallisiin kansalaisiin. Isoja kysymyksiä on muitakin. Pystyykö Kreikka leikkamaan merkittävästi julkisen talouden kuplaansa? Pystyykö Kreikka tuottamaan tämän jälkeen tarpeeksi tuloja? Tuleeko kriisi vielä Espanjaan tai Portugaliin? Vastausta näihin ei tiedä varmuudella kukaan, vaikka ennustuksia ja laskelmia onkin tehty. Nyt toivotaan, että nämä pitävät paikkaansa.

On myös käyty yhteiskunnallista keskustelua siitä, olisiko Kreikka pitänyt potkia pois eurosta. Sinällään poispotkiminen olisi voinut olla oikeutettuakin, koska oman talouden tilannetta on järjestelmällisesti väärennetty. Kuitenkaan EU:n perussopimuksessa ei ole säännöstä, jonka mukaan euromaa voitaisiin erottaa tai se voisi itse erota talous- ja rahaliitto Emusta. Jäsenyys on tehty tietoisesti pysyvästi uskottavuuden takaamiseksi. Tämä on toki olisi ollut järkevää, jos kriteereitä olisi valvottu kunnolla. Nyt kun sitä ei ole tehty, voi kyseenalaistaa tuonkin päätöksen.

Erottaminen onnistuisi jokatapauksessa nyt myös eurooppaneuvoston päätöksellä, mutta tämä voisi antaa huonoa singaalia markkinoille myös EU:n sisällä. Kreikalle itselleen tuo toki olisi kovin paikka. Oman valuutan devalvointi, pääomien pako ja eurovelkojen räjähdysmäinen kasvu. Lisäksi olisi tulossa todennäköinen pankkikriisi, joka toki heijastuisi euroalueenkin saksalais- ja ranskalaispankkeihinkin. Tietynlainen puukonisku muiden toimesta kylkiluiden väliin se olisi jokatapauksessa Kreikalle, vaikka itse euroaluekin ottaisi tässä tapauksessa osumaa. Tosin, jos karhua tökitään kepillä, ei saisi valittaa, jos se hyökkää päälle.

Eräät valtiotieteilijät ovat ennustaneet, että eurooppa on nyt käännekohdassa, jossa se joutuu valitsemaan menon liittovaltioksi tai paluun takaisin kauppaliitoksi. Itse en näe tätä näin jyrkkänä vaihtoehtona. Jatkossa pitää vaan olla tarkempi ja pitää sopimuksista kiinni. Jos joku maa ei ole siinä kunnossa, että voi olla euroalueessa, sen talous on sitoutettava siihen, että se tulee kuntoon. Ja jos ei tule, rohkeasti vain fudut jäsenmaalle yhteisestä valuutasta. Se on elinehto euroopalle, jossa on valtioiden liitto ja yhteinen valuutta olemassa.

Euroopan unionin maat ovat nyt tehneet päätöksensä huonojen vaihtoehtojen keskeltä ja päätös on tukea ja auttaa Kreikkaa lainaamalla sinne rahaa. Pitää uskoa, että päätös on ollut oikea. Aika näyttää, miten tuossa käy. Olli Rehn on varmasti vastuullisena talouskomissaarina vaatimassa tiukkaa valvontaa ja koordinointia euroopan taloudesta. Siihen tarvitaan toki vaatimusten lisäksi hyvää yhteistyökykyä ja tahtoa kaikilta osapuolilta. Ei saisi maalata piruja seinille, mutta pahoin pelkään, että kaikkea tästä kriisistä ei ole vielä nähty. Noah, ainakin nyt suomalainen komissaari on päässyt suoraan EU:n ongelmiin itse ytimessä käsiksi. Toivottavasti nyt vain mies kestää.

Go Olli Rehn, Go !!!

Populismia, kaksinaismoralismia ja politiikkaa

Maahanmuuttokeskustelu on ollut jo pitempään julkisuudessa. Se jakaa ihmisten mielipiteet. Asiasta tehdään erillaisia galluppeja ja poliitikot ja yhteiskuntavaikuttajat kommentoivat maahanmuutosta puolesta ja vastaan. Osa puolueistakin on ottanut jo vaaliaseeksi maahanmuuttopolitiikan, jossa väitellään suvaitsevaisuudella ja toisaalta maahanmuuttovastaisuudella. Lisäksi tavallisen kansan keskuudessa aihe jakaa mielipiteet radikaalisti. Yhteiskunnassamme rehottaa toisaalta populismi ja toisaalta kaksinaismoralismi. Halusin ottaa kantaa tässä tähän tunteita herättävään asiaan.

Teen nyt muutaman asian selväksi heti alkuun. En halua, että kukaan käsittää väärin. Minulla ei ole mitään vastaan työperäistä maahanmuuttoa. Päinvastoin, kannatan lämpimästi sitä. Suomeen tarvitaan korkeantason osaajia ja toisaalta yleisesti työtä tekemään tullut ulkomaalainen on tervetullut maksaessaan verot ja noudattaessaan suomalaista lainsäädäntöä. Kansainvälistyminen on tärkeää. Minulla ei ole myöskään mitään vastaan maahanmuuttoa, joka koskee pakolaisia, joilla on omassa maassaan hätä oli sitten syynä sota tai luonnonilmiöistä johtuva totaalinen kurjuus. Suomestakin on ollut pakolaisia Ruotsissa viime sodan aikaan ja iso kiitos länsinaapurille, että oli paikka jonne oli mahdollisuus mennä.

En halua leimata ihmisiä kulttuurin, ihonvärin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Ihminen itse tuottaa oman julkisuuskuvansa omilla teoillaan, eikä sillä ole mitään tekemistä edellämainittujen asioiden kanssa. Kaikista kansakunnista ja kansanryhmistä mukaan lukien suomalaiset löytyy rosvoja, raiskaajia, keplottelijoita ja muita vastaavia, jotka eivät yhteiskunnan pelisääntöjä noudata. Toisaalta kaikista edellämainituista ryhmistä löytyy myös kouluviisautta, maalaisjärkeä, suvaitsevaisuutta, fiksua käytöstä ja reilua meininkiä. Asioita, joita aika moni suomalainen kunnioittaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti on tummaihoinen ja uskon hänen olevan yksi parhaimmista presidenteistä Yhdysvaltain historiassa.

Yhteiskunnassa on ilmiö koskien pakolaispolitiikkaa, jossa hoksataan asian olevan mustavalkoinen, joko puolesta tai vastaan. Muitahan vaihtoehtoja ei ole. Media tekee gallupit pääsääntöisesti tästä vaihtoehdosta ja toisaalta tietynlaiset mielipiteet pääsevät mediassa läpi, jossa ollaan radikaalisti jotain mieltä tai sitten annetaan mielipiteistä tietty kuva asiayhteyteen.

Maassa maan tavalla kommentit on otettu poliittiseksi aseeksi. Maassa maan tavalla sloganista väännetään kättä, onko se rasismia vai ei. Perusajatus maassa maan tavalla sloganiin on se, ettei meidän tarvitse alkaa muuttaa kulttuuriamme muiden ehdoilla ja henkilö sitoutuu paikalliseen lainsäädäntöön. Esimerkkinä se, ettei suomalaisten tarvitsisi poistaa joulujuhlaansa kouluista sen takia, koska jollain muulla kulttuurilla ei ole sitä ja toisaalta Suomessa ei tule jatkossakaan sallia esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausta tai kunniamurhaa, jos se ne nyt johonkin ulkopuoliseen kulttuuriin kuuluuvatkin.

Kannattaisi jokaisen pohtia, mitä rasismi oikeasti on. Virallisestihan rasismi määritellään rotusyrjinnäksi, jossa ihmisten väitetyn rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.

Tällä hetkellä Suomessa leimataan rasistiseksi mielipiteeksi ja toiminnaksi paljon muutakin. Väitän, että aika monella kansalaisella on kyse reilun pelin periaatteesta ja tasa-arvosta verrattuna paikalliseen ja ulkomaiseen väestöön, sekä siitä, että ollaan huolissaan, että yhteiskunnan systeemiä käytetään väärin. Tietyt ilmiöt tulevat jatkossa lisääntymään, koska asiassa leimataan ihmisiä rasistiksi ja asioista ei uskalleta kunnolla puhua ilman politiikkaa ja populismia. Esimerkkinä voisin mainita ystäväni, joka totesi olevansa nykyisellä mittapuulla rasisti, mutta ei toisaalta näe väärää kannoissaan.

Väitän, että järkiperäinen perusteltu keskustelu maahanmuutosta on tervettä. Ei siinä ole vain kahta äärilaitaa, vaan täynnä harmaata oleva alue, jossa on hyviä ja huonoja asioita. Tärkeää on perustella vain asiat. Oli sitten puolesta tai vastaan. Pitää osata myös arvostaa myös toisen perusteltua mielipidettä, eikä fanaattisesti vain työntää omaa mielipidettä toiselle. Kysehän on myös siitä, mitä asioita ihminen kokee tärkeäksi ja priorisoi. Jos priorisoidaan asiat eri tavalla, nähdään sama asia myös eri tavalla. Jokatapauksessa oikea rasismi ja maahanmuuttovastaisten puolueiden kannatus tulee ihan varmasti nousemaan, koska pakolaispolitiikasta on saatu pelottava mörkö aikaiseksi, eikä hallituspuolueet uskalla tuoda epäkohtia esille.

Myönsin jo aikaisemmin kannattavani maahanmuuttoa sekä työperäisenä, ja puollan perusteltua pakolaispolitiikkaa. Olen kuitenkin myös kriittinen asiasta ja haluan, että myös suomalaisista pidetään huolta ja lainsäädäntöä noudatetaan. Joku voisi syyllistää minua tätä kautta nationalistiksi, mutta reilu peli kaikkia kohtaan ja toisaalta väärinkäyttäjät pois. Eikö se ole oikein ?

Maahanmuuttopolitiikka ja sen toteuttaminen on ollut hallitukselta liian lepsua ja siinä on ollut poliittisesti huonoja linjauksia ja puutteita. Hallitus on toki tämän jo huomannut ja hieman korjannut linjaustaan, mutta asiaa ei auta se, että pääministeri ei tunnusta ongelmaa, vaan syyttää oppositiopuolueita rasismiin yllyttäjiksi. Tunnustetaan jo tosiasiat ja toteutetaan harkitusti ja suunnitellusti tarvittavat toimenpiteet. Ei luulisi olevan vaikeaa, ei edes Vanhaselle.

Aika moni rasistiseksi leimattu suomalainen kokee, että ulkomaalaiset saavat paremmat avut elämään Suomessa, kuin itse suomalainen ja tämä koetaan väärin. Onko asia sitten näin ? Väittäisin, että täysin perätön tuo väite ei ole, vaikkakaan asia ei ole yksinkertainen. Uuteen maahan saapunut sodan tai luonnonilmiön kokenut pakolainen tarvitsee tietyn tuen, turvan, sekä neuvonnan ja koulutuksen alkuun pääsemiseksi. Tässäkään ei ole täysin onnistuttu, vaan sopeuttaminen ja erityisesti suomenkielen opetus pitäisi pystyä tekemään aiempaa tehokkaammin. Tällä tavalla yksilö saa parhaat mahdolliset lähtökohdat selviytyä maassamme.

Edut ja tuet eivät saisi olla EU:n sisällä epätasapainossa, vaikkakin maiden elintaso pitää ottaa asiassa huomioon. Hallituksen tulisi määritellä selkät pelisäännöt, joilla viranomaiset pystyvät tekemään tiukemman seulan ja valikoida oikeat pakolaiset. Tämä pitäisi pystyä myös toteuttamaan kohteena olevaa yksilöä liikaa rasittamatta. Kannatan myös mm. kerjäämisen kriminalisointia ja sakkokäytännön käyttöön ottoa kerjäläisille, sekä vakavien rikosten tekijöiden karkoittamista kotimaahansa. Ei toki rahatonta kerjäläistä sakoilla pysäytetä, mutta tärkeämpää tuossa on singaali, ettei Suomessa hyväksytä tätä ja jos tänne tullaan, niin virallista tietä.

Enkä nyt väitä, että totaalisesti järjestelmän väärinkäyttö loppuisi. Aina löytyy ihmisiä niin suomalaisista, kuin ulkomaalaisistakin, jotka osaavat pelata järjestelmää hyväksi käyttäen. Tällä hetkellä osuus on vain liian iso ja nimenomaan koskien pakolaispolitiikkaa. Peruslähtökohta toki lainsäädännössä on kunnossa, mutta porsaanreikiä tulisi tukkia aktiivisesti pois. Maan taloudellisen tilanteen huomion ottaeen kiintiöpakolaisten määrää ei tulisi lisätä, vaan määrä voitaisiin pitää entisellään.

Pakolaispolitiikka saa jopa naurettavia piirteitä aikaiseksi. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs haluaisi pistää ay-liikkeen valitsemaan työurien pidentämisen ja työperäisen maahanmuuton välillä. Fagernäsin mukaan ilman työurien pidentämistä nykyisen huoltosuhteen ylläpitäminen edellyttäisi 70 000 työikäisen ulkomaalaisen vuotuista maahanmuuttoa. Anteeksi nyt vain Fagernäs, mutta tuo on kaksinaismoralismia, että populismia parhamimmillaan. Nuo kaksi asiaa toki liittyvät toisiinsa, mutta ongelmaa ei poisteta pelkästään työperäisellä maahanmuutolla, vaan sillä, että Suomessa oleva väestö on työllistynyt. Siis koko joukko ulkomaalaisia ja Suomalaisia maassamme.

Maassamme, jossa on yli 200 000 työtöntä ja erityisen iso nuorisotyöttömyys on selkeästi havaittava, että yhteiskunnan ongelmaa ei ratkaista pelkästään työperäisellä maahanmuutolla. Ulkomaalaisia toki saa tulla Suomeen töihin, mutta samalla on pidettävä huolta, että koko väestö työllistyy. Ei pääosa suomalaisista ole työttömänä omasta tahdostaan, vaikkakin toki suomalaisissakin on toki osa järjestelmän väärinkäyttäjiä.

Kyllä pääosa työttömistä töihin lähtee kun siitä palkan saa. Eriasia toki, jos elinkeinoelämä haluaa polkea palkkoja tällä tavalla. Epärealistista silti olettaa, että jokainen kansalainen kouluttautuisi niin korkealle, että työllistyisi tätä kautta. Suomessa on myös akateemisesti kouluttautuneita työttömiä ja sekin ongelma tulee säilymään myös tulevaisuudessa koskien tiettyjä aloja. Työttömiä tulisikin jatkokouluttaa entistä tehokkaammin sellaisille aloille, missä töitä on. Kannatan tässä tapauksessa ay-liikkeille oikeuksia valvoa, että myös ulkomaalaiset saavat työehtojen mukaista palkkaa.

Uhkakuvana on Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan totaalinen romahtaminen. Edelleen peruspilarit ovat kunnossa, vaikka viime lama ottikin siitä jo omansa pois. Epäilen, että tulevaisuus ei ole tässä asiassa sen ruusuisempi, vaan päinvastoin orjantappurapensaita täynnä. Suomi joutuu tulevaisuudessa miettimään velkaisena rahankäyttöä ja joudutaan tekemään kipeitä arvovalintaratkaisuita. Tulevat hallitukset joutuvat pakon edessä miettimään, mitkä peruspalvelut tulevat olemaan maksullisia ja mitkä edelleen maksuttomia. Lisäksi joudutaan pohtimaan, mitä peruspalveluita tulee heikentää ja mitä ei. Tämä yhdistetynä väärän työllisyyspolitiikaan tulee useita ongelmia, joita ei tulla korjaamaan yhden sukupolven aikana. Syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ja rikollisuus ovat sellaisia, joita kukaan ei haluta selkeästi lisätä vääränlaista politiikkaa noudattamalla.

Tulevat eduskuntavaalit ovat kutkuttavat. Maahanmuuttomielipiteet on sellainen asia, millä tullaan saamaan ääniä ja millä menetetään ääniä. Maalaisjärjellä varustettu poliitikko pärjää kyllä tässäkin asiassa. Ne jotka eivät tähän ajatteluun kykene, joutuvat jakamaan populisimia joko puolesta tai vastaan. Kansaa kyllä ohjataan mielipiteillä, mutta sitä ei saa aliarvioida, se ei ole tyhmä.