Kohti Pax Romanan aikakautta

Taru kertoo, että Rooma perustettiin Romuluksen ja Remuksen toimesta. Aikojen saatossa siitä kasvoi välimeren ympäröivä maailmanvalta, jolla oli parhaimmillaan toimiva talousjärjestelmä ja valtaisat asevoimat. Lisäksi siellä tutkittiin eri tieteitä ja kansalaisilla oli käytössään monipuolinen kulttuuritarjonta. Kaikki loppui aikanaan rappeutumiseen ja sisäisiin ristiriitoihin. Monikaan ei olisi uskonut sen luhistumiseen Rooman valtakunnan parhaimpina hetkinä. Pax Romanan aikakauteen sisältyi poikkeuksellisen pitkä rauhan ajanjakso. Se oli myös Rooman historian taloudellista kulta-aikaa. Valtakunnan piti olla ikuinen. Käykö Euroopan unionille samalla tavalla, kuin muinaiselle Roomalle?

EU on ollut hyvä asia mantereelle, jota ennen vaivasi sodat ja nälänhätä. 350 miljoonalla EU-kansalaisella on taskussaan yhteinen valuutta, euro. Unionin sisällä voi matkustaa ja työskennellä vapaasti ja yhteinen lainsäädäntö ohjaa esimerkiksi jäsenmaiden kilpailu-, kauppa- ja ympäristöpolitiikkaa. Lisäksi EU:ssa on työstetty mm. yhteistä koulutuspolitiikkaa, turvallisuuspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa. Osassa ollaan jo pitkällä, osassa työ on vielä pahasti kesken. Lisäksi unionin sisällä on erityisiä poliittisia ohjelmia, kuten pohjoinen ulottuvuus, jolla haetaan tiettyyn alueeseen tiettyä substanssiosaamista ottaen alueen erityinen luonne huomioon.

Euroopan Unioni on kehittynyt merkittäväksi kauppapoliittiseksi ja kehitysyhteistyötoimijaksi maailmanpolitiikassa. Tämä jopa sillä tavalla, että pienien maiden ei ole enää ollut järkevää jäädä ulos, vaan on ollut pakko päästä mukaan isompiin piireihin. Lisäksi ympäristöpoliittisissa päämäärissä ollaan löydetty EU:n sisäpuolelta yhteiset pelisäännöt, mitkä lisäävät vaikutuksia torjua kansainvälisesti ilmastonmuutosta. Tietyistä isoista maailmanpoliittista muutoksista EU on selvinnyt hyvin. Tästä osoitus oli yleismaailmallinen taantuma. Eu-maat pääsivät sopimuksiin tehtävistä toimista sen estämiseksi ja kovin protektionismi saatiin torjuttua. Paperilla tämä vaikuttaa ihan toimivalle systeemille.

Kaikesta hyvästä huolimatta euroopan unionilla on ollut, on edelleen ja tulee olemaan lukuisia ristiriitoja ja jännitteitä. Ristiriidat ja jännitteet vaihtelevat eri maiden kesken, mutta muutamia selkeitä ongelmia on olemassa. Jos näitä ei pystytä vähentämään, unionin päätöksentekokyky kärsii. Sen seurauksena unioni lamaantuu ja edelleen voi johtaa maihin erittäin EU-vastaisiakin hallituksia, jonka seurauksena voi tulla paha sisäpoliittinen kriisi tai jopa EU:n kaatuminen. EU ei nimittäin ikinä tule kaatumaan ulkopuoliseen uhkaan. Jos se on kaatuakseen, se kaatuu sisältä.

Euroopan unionin ehkä isoin tämän hetken ristiriita liittyy päätöksentekoon. EU on vahva päättäjä silloin, kun se on yhteinäinen, koski asia sitten euroopan unionin sisä- tai ulkopolitiikkaa. Kun se taas sitä ei ole, asiat etenevät hitaasti, jos ollenkaan. 27-maan yhteenliittymässä voi kuvitella, että ihan aina kaikesta ei olla samaa mieltä. Suomen EU- politiikka on pääsääntöisesti ollut avointa, innovatiivista ja eteenpäinvievää. On nähty parempi olla kehittämässä, kuin olla jarruttamassa. Suomellakin on kuitenkin esimerkiksi tärkeitä intressejä koskien maatalouspolitiikkaa ja siihen liittyviä eu-tukia. Eri mailla olevat kansalliset intressit vaikeuttavat tulevaisuudessa entistä enemmän päätöksentekoa.

Jokainen meistä voi esimerkiksi miettiä, haluaako Suomessa tuotettuja elintarvikkeita, joita tuetaan tai pitäiskö elintarvikkeet tilata jostain ihan muualta edullisemmin ja hyväksyttäisiin se ajattelutapa, että Suomella ei tarvita maataloutta. Toisaalta myös esimerkiksi isompi maa Ranska on myös samassa tilanteessa, jossa sen kansantaloudelliselle rakenteella maataloustukien menettäminen olisi iso tappio. En usko, että Ranska tulee sitä kovin helposti sallimaan. Toivon myös lämpimästi, että Suomessakin pystytään ylläpitämään jonkinlaista maataloutta. Maan on hyvä olla itsenäinen tietyistä asioista.

EU:ssa on jatkuvasti ristiriitoja nettomaksajien ja nettosaajien välillä. Perusajatushan on unionissa se, että paremman elintason maa avustaa köyhemmän elintason maata, että se pääsisi samalle viivalle. Jalo ajatus, mutta joka valitettavasti tuntuu varakkaammasta vähän kiusalliselle. Varsinkin, jos varakkaalla on omiakin ongelmia. Tulevaisuus näyttää siltä, että tulevat laajennukset(joita varmasti tulee)tulevat entisestään nostamaan tätä kuilua. Saadaanko EU:n sisällä myös nettomaksajat mukaan lukien Suomi tuntemaan hyötyvänsä asiasta.

Suomella on poliitikkoja, jotka kyllä vakaasti uskovat tähän, mutta toisaalta poliittinen oppositio maassamme nousee. Pitkällä aikavälillä hyötyä voi toki tulla. Itselleni tulee mieleen vain sananlasku. Tyhjään kaivoon kannettu vesi ei kaivossa pysy. Luulen, että mikäli rahaa saavat maat eivät ole valmiita muokkaamaan toimintamallejaan, hallintorakenteitaan ja tekemään selkeitä keskitettyjä tukia tietyille asioille, ei EU:n politiikka tuota haluttua tulosta. Ei riitä, että tehdään poliittisia sopimuksia ja hienoja päätöksiä. Tarvitaan myös realipolitiikan tekoja ja sitoutumista tehdä ja noudattaa päätöksiä.

Tämä sama päätöksien tekojärjestelmä toimii myös niin sanotuissa EU:n vanhojen jäsenmaiden kesken. Isot maat tekevät päätöksiä ja hienoja visioita. Käytännön toteutus sitten ontuu. Ei ole halua edes toteuttaa muutoksia tai alkaa valvomaan asioita. Toisaalta pienet maat, kuten Suomi pyrkivät noudattamaan kaikkea mahdollista. Ei voi olla pitemmän aikavälin kannalta oikein, että toiset maat noudattavat tismalleen sitä, mitä on sovittu ja toiset joustavat jatkuvasti asioista. Ei edes silloin, jos maa on unionin perustajamaita.

Euroopan unionilla on vapaa liikkuvuus työperäisessä maahanmuutossa. Käytännössä tämä hyödyttää euroopan kansalaista, joka haluaa siirtyä toiseen maahan töihin. Valtiotasollakin tästä on selkeää hyötyä. Eri maille on tärkeää saada osaavaa työvoimaa. Toisaalta tämä on tuonut työntekijöitä alhaisemman elintason maista korkeamman elintason maihin ja seurauksena niin sanottu kohdemaan duunariväestö ei työllisty. Tätä ilmiötä on myös Suomessa. Toisaalta lähtömaassa on havaittu uusia ongelmia siinä, että nuoret työperäiset ihmiset ovat lähteneet töihin toiseen eu-maahan.

Kauppapoliittisesti euroopan maat joutuvat kilpailemaan keskenään ja toisaalta EU joutuu kilpailemaan maailmassa suurvaltojen ja isojen talousalueiden kesken. EU:n hallinto on osittain kylmän sodanjälkeistä perua. Eikä pelkästään EU:n hallinto, vaan osan jäsenmaiden hallinnoista. EU:ssa tietyillä mailla on tiettyjä erityisasemia ja tiettyjä erikoisetuja, jotka eivät ole tätä päivää nykyeuroopassa.

EU:n hallinnon sisällä pelataan eri maiden kansallisten intressien mukaan ja toisaalta yksittäisen maan kanta voi halvaannuttaa päätöksiä neuvostossa. Nykyajan taantuman keskellä on hyvin helppo ymmärtää, että mailla on selkeitä protektionistisia ja nationalistisia piirteitä. Mielenkiintoista nähdä, onko sellaista mahdollisuutta oikeasti olemassa, jossa kaikki voittavat pitemmällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä se ei ainakaan ole mahdollista.

Eurooppalaisilla mailla on yhteinen arvopohja liittyen suvaitsevaisuuteen, demokratiaan, markkinatalouteen, sosiaaliseen tasapainoon, oikeusvaltioon. Toisaalta euroopassa on valtavasti eri kulttuureita, poliittisia demokratiamalleja ja uskontoja, joihin liittyy erillaisia suuntauksia ja tahtotiloja. Tämä on selkeä riski tulevaisuudelle, mutta on myös toisaalta mahdollisuus, jos se osataan hyödyntää. Valitettavasti luulen, että pelkäksi mahdollisuudeksi se jääkin.

EU pyrkii tällä hetkellä koko ajan laajentumaan. Pyöreissä pöydissä on nähtävästi sovittu yli 30 maan valtioliitto tavoitteeksi. Laajentuminen pääsääntöisesti hyödyttää pitkällä aikavälillä kaikkia osapuolia. Laajentumisen kautta unioni levittää demokratiaa, perusoikeuksia, markkinataloutta, sosiaalista vastuuta ja vapautta rauhanomaisin keinoin. Lisäksi onhan siinä meidän isoille EU johtajille kiva suurvallan luonti leikki, (eräänlainen lauttapeli, joka on RISK:n ja monopolin sekoitus) jossa rakennetaan unionia koko ajan isommaksi. Bulgaria ja Romania ovat nykyisinä EU-maina täyttäneet EU:n vaadittavat toimet lainsäädännöllisesti. Käytännön totuus on yhä se, että molemmat maat ovat erittäin korruptoituneita ja poliittinen järjestelmä ei ole kauhean demokraattinen, muuten kuin näennäisesti.

Turkin mahdollisen EU-jäsenyys on iso kysymysmerkki. Turkissa on valtava markkina-alue, joka halutaan saada EU:n sisälle. Toisaalta Turkilla on paljon sisäisiä ongelmia, joita se ei tule ratkaisemaan hetkessä, sanoivat EU-herrat, mitä tahansa. Turkin kautta siirtyy tänäkin päivänä eniten huumeita euroopan sisälle. Turkki sisältääkin valtavasti korruptiota ja rikollisuutta.
Jos ajatellaan EU:ta kokonaisuutena, on hyvä muistaa, että liittyessään EU:n jäseneksi Turkki saisi valtavan vaikutusvallan EU:n sisällä, joka pohjautuu sen väkilukuun. Mitkä ovat esimerkiksi islamilaisen Turkin intressit kehittää EU:ta?

Paljon avoimia kysymyksiä. Toisaalta uskon ja tiedän, että näitä selvitetään ja mietitään. Teen sen selväksi, että ei minulla ole mitään vastaan Turkkia tai Turkkilaisia tai islamia. Olen vain skeptinen siinä, onko sillä aitoa halua toteuttaa tarvittavat muutokset muutenkin kuin näennäisesti paperilla. Kreikka vääristeli talouslukuja päästäkseen EU:n rahaliittoon. Nyt näemme seuraukset. On useita maita EU:n sisäpuolella, joissa on näennäinen demokratia ja korruptio hallitsee maata. Nyt kysytäänkin EU:ta tahtoa valvoa tarkasti sopimusehtojen noudattamista niin vanhoilta, kuin uusiltakin jäsenmailta. Tämä on ainoa tie unionille itselleen, että se voi kasvaa ja säilyä. Olen varma, että EU-tulee vielä laajentumaan Turkkiinkin tietyllä aikavälillä, eikä se jää siihen. Tärkeää vain olisi, että nyt viimeistään katsottaisiin asiat kunnolla läpi, eikä kiilto silmissä oteta lisää maita mukaan.

Aikaisemmat ristiriidat pitävät sisällään vielä lukemattomia lisäristiriitoja ja jännitteitä. Tämän ulkopuolelle myös jää monia ongelmia. Kuitenkin helppo huomata, että ihan pienistä asioista ei ole kyse. Euroopan unionin sisällä oleva Kreikan talouskriisi nähtävästi onnistutaan jokatapauksessa hoitamaan. Tämä todistaa, että niin EU:n, kuin euron aikakaan ei ollut kaatua. Ainakaan vielä. Uskon, että euroopan unionissa talous tulee lähtemään kasvuun tulevaisuudessa. Tärkeät poliittiset linjaukset pystytään toteuttamaan. EU:n asema varmasti myös maailmanpoliittisesti kasvaa koko ajan.

Kuinka paljon ja miten, riippuu hyvin pitkälle unionin kansalaisten taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta. Jos ihmisillä menee hyvin ja on töitä, on maiden valtioilla oikea tahtotila kehittää unionia. Tälläin EU:lla vain taivas rajana. Jos tässä euroopan unioni epäonnistuu, kaatuu se nopeammin, kuin kukaan uskookaan. Uskon, että tämä taloustaantuma on kuitenkin jo voiton puolella. Ollaan menossa historiassa uutta kasvun aikakautta. Niin Suomi, kuin EU:kin muuttuu ja yksittäisen kansalaisen on tärkeää havaita, millä tavoilla tulevaisuudessa menestyy ja pärjää. Uhat ja pelot on onnistuttava kääntää mahdollisuuksiksi ja voitoiksi. Ja sama koskee muita maita. Jäsenvaltioilla on haasteellinen, mutta toisaalta tavoiteltava päämäärä.

Lähihistoria muistaa Neuvostoliiton ja Jugoslavian, jotka olivat isoja valtioliittoja. Molemmat ovat hajonneet. Amerikan Yhdysvallat ovat yhä pystyssä, vaikka välistä oli havaittavana selkeitä ristiriitoja maan sisällä. Syyskuun 11. päivän terroristi-iskut yhtenäistivät Yhdysvaltojen kansaa ja Obaman tulo takasi sen, että kansalaisilla on uskoa tulevaisuuteen. Obama tosin jakaa mielipiteet, mutta uskon, että kansa käsittää paremmin tulevaisuudessa, miksi on tehty uudistuksia. Lainaten nykyistä ulkoministeriämme EU-kirjoituksessaan. ”EU voi joko vahvistua, taantua, tai hajota.”, Alexander Stubb kiteytti lyhyesti eri vaihtoehdot EU:n tulevaisuudesta.
Tällä hetkellä tilanne on kohtuullinen ottaen huomioon talouselämän realiteetit. Euroopan unionin tulevaisuudessa on merkkejä, josta voi havaita, että paljon on vielä edessä ja nähtävänä. Kaikkea emme edes osaa kuvitella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olemme menossa kohti Pax Romanan aikakautta.

Eri asia lieneekin, onko tämä se tuhatvuotinen valtakunta?

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Hallitus oli tehnyt tänään päätöksen ydinvoimaloiden lisärakentamisesta. Luvat myönnettiin Teollisuuden voimalle, sekä Fennovoimalle. Päätös vielä vaatii eduskunnan hyväksynnän, mutta sosiaalidemokraattien jakautuessa kahtia on hyvin todennäköistä, että päätös menee läpi, vaikka vihreät niskoittelisivatkin.

Päätös jakaa kansan mielipiteet kahtia. Useat kansalaisjärjestöt ovat paheksuneet päätöstä. Olen vahvasti sitä mieltä, että päätös oli täysin oikea.
Kyse on täysin realipolitiikasta. Kaksi uutta ydinvoimalaa tulevaisuudessa vahvistettuna uusiutuvilla energiamuodoilla takaa kohtuullisen energiatuotannon. En silti jaksa uskoa mihinkään energian massavientiin ulkomaille. Se olisi vaatinut enemmän, kuin kaksi voimalaa.

Ydinvoimassa on toki riskinsä, mutta nykyaikainen ydinvoima on turvallista, sekä taloudellisesti järkevää. Ydinvoimaa ei tarvitse valtion tukea. Se on teollisuudelle tehokkain tapa tuottaa energiaa. Ydinvoima on nykyään turvallisempaa, kuin koskaan. Useat päällekkäiset turvallisuusjärjestelmät ja nykyaikainen insinöörisuunnittelu ovat mahdollistaneet sen, että riskit ovat minimaalisen pieniä. Ydinvoimala ei synnytä haitallisia saastepäästöjä eikä kasvihuonekaasupäästöjä. Kaikki energiantuotantomuodot aiheuttavat elinkaarenaan välillisesti päästöjä. Ydinvoiman elinkaaresta aiheutuvat nettopäästöt ovat vähäiset.

Korvaavia tuotteita ei ole vastaavalla hinta-laatu suhteella saatavissa millään keinoa. Tuulivoima on kallista, eikä sillä tulla ikinä saamaan sitä potenttiaalia, mitä ydinvoimasta. Ydinsähkö on halvinta sähköä vesivoiman jälkeen, jota ei myöskään yhteiskuntaan haluta lisärakentaa. Muut vaihtoehtoiset energiamuodot tuottavat kasvihuonepäästöjä tai tuhoavat luontoa.

Realipolitiikan ongelmat tulevat ydinjätteestä ja uraanin louhinnassa tulevista teollisista myrkyistä. Uskon, että ydinjäte tullaan tulevaisuudessa kierrättämään, kun uraanin hinta lähtee nousemaan. Tämä taas tietää sitä, että ydinvoimaa ei tulla säilömään sellaisia määriä, mitä tällä hetkellä pelätään. Ydinjätteen tuottaminen suhteessa tuotettuun energiaan on minimaalista. Uraanin kaivamisessa tulee sivutuotteena teollista radioaktiivista myrkkyä, joka lienee isoin haitta. Tätä kuitenkin turvataan lainsäädännöllä. Eikä ole kaivosyhtiönkään etu, että se saastuttaisi maaperää. Kuitenkin kyseessä on asia, mihin pitää olla kansalaisten ja viranomaisten tuki.

Ydinvoiman vastustajat ovat perustelleet vastustamista myös sillä, että tuulivoimalla voitaisiin tämä maa työllistää. Totta, voin sen allekirjoittaa. Huonona puolena on vain se, että tällöin sähkön hinta nousee radikaalisti ja työpaikat kustannetaan verovaroin. Yhteiskunnallisia resursseja ei ole ihan oikeasti varaa hukata. Kansantalouden voidessa hyvin ihmisille riittää työtä ja jopa ihan oikeata kannattavaa työtä. Suojatyöpaikkoja tähän maahan ei kaivata yhtään lisää. Jos taas halutaan valtion kautta työllistää ihmisiä lisää, niin laitetaan esimerkiksi suomen rapistunut tieverkosto kuntoon, panostetaan sosiaali- ja terveyssektorille entistä enemmän. Panostetaan koulutukseen, tuotekehitykseen, korkeasti jalostetun teknologian tuottamiseen suomessa. Ylläpidetään Suomi asuttuna etelästä pohjoiseen. Tämä olisi myös ympäristöpolitiikan kannalta järkevää.

Vaikka hallituksen päätös jakaa rivit kahtia, niin mielestäni se oli erittäin vastuuntuntoinen. Tällä päätöksellä kehitetään myös tuulivoimaa, kuin muutakin uusiutuvaa energiaa, joka on myös tärkeää. "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku" sanoi entinen maamme presidentti Risto Ryti. Kun korvaavaa realistista energiavaihtoehtoa ei ole, pitää käyttää ydinvoimaa.

Päätöksen seurauksena Suomi tulee tulevaisuudessa olemaan lähes omavarainen energiasta ja yhteiskunnan resurssit voidaan käyttää huomattavasti tärkeämpiin asioihin. Maailmanlaajuisesti ihmiskunta ei tule selviämään ilman ydinvoimaa, vaan se on välttämätön paha. Ydinvoimalla mm. tälläkin hetkellä tuotetaan merivedestä makeaa vettä sellaisissa maissa, missä on siitä pulaa.

Tilastojen mukaan yli 50 % suomalaisista kannattaa ydinvoimaa ja tähän ryhmään minäkin kuulun. Selkeämpi isompi osa tukee myös uusiutuvia energiamuotoja. Täysin saasteetonta näistä ei ole mikään. Energiaratkaisut pitemmällä aikavälillä tulevat jalostumaan varmasti vielä puhtaammiksi. Siihen asti tämä ratkaisu on nykyaikaista realipolitiikkaa ja se meidän tulee hyväksyä.

Uskon ja väitän jopa että maapallolla tulee olemaan lopullinen energiaratkaisu vielä meidän elinaikanamme. Fuusiovoimasta on jo nyt hyvät tutkimus- ja testaustulokset. Tällä hetkellä siinä on jo saavutettu positiivinen hyötysuhde. Sen on ennustettu tulevan kannattavaksi kaupalliseen käyttöön vuoteen 2050 mennessä. Polttoaineena on vety ja se ei lopu luonnosta. Samalla jätehuollon tarve pienenee olennaisesti.

Ugh, olen puhunut.

Globalisaation hammasrattaat pyörivät

Lappi ja Rovaniemi on hyötynyt merkittävästi matkailun saralla kansainvälistymisestä. On kuitenkin huomattava, että globalisaation kolikolla on myös toinen puoli, se ikävämpi. Rakennusyhtiö Skanska aikoo värvätä Rovaniemelle Virolaisesta tytäryhtiöstään Skanska EMV:stä noin 40 virolaista rakennusmiestä rakentamaan valtion tietotekniikan hallintokeskusta. Silti Rovaniemellä on noin 400 työtöntä rakentajaa ja koko lapissa yli tuhat työtöntä. Miksei oma paikallinen osaaminen kelpaa?

Yhtiön kannalta on nähtävästi kyse politiikasta, jolla halutaan tukea tytäryhtiötä Virossa. Siellä ei ole Virolaisille rakentajille tarpeeksi töitä ja näin ollen emoyhtiö haluaa käyttää työvoimaa Lapissa. Toisaalta kun kyseessä on Valtion tietotekniikan hallintokeskus ja kyse on Valtion alueellistamispolitiikan tukitoimista, ei voi ymmärtää, että alueen omia rakentajia ei tässä voida tukea.

Tunteet käyvät kuumina rakennusliiton ja paikallisten rakentajien puolella. Skanska perusteli päätöstään myös sillä, että Rovaniemeltä ei löydy tarpeeksi osaavaa työvoimaa, mikä loukkasi paikallisia rakentajia. Tähän on myös allekirjoittaneen vaikea uskoa, koska paikallinen työväestö on erittäin ammattitaitoista. Helposti tulee mieleen kysymys, onko kyse rahasta?

Skanska vastasi tähän syytökseen, että Virolaisille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Vastapuoli rakennusliitto aikoo valvoa tätä ja se on myös helppo uskoa. En usko silti, että kansainvälisen yrityksen työvoiman siirtoa voitaisiin ehkäistä kuitenkaan ay-liikkeen nostattamalla melulla. Ei siihen enää pysty edes suomen hallitus.

Tuon tason päätökset vaatisivat EU tason päätöksiä ja suuntana pitäisi olla protektionismin kasvattaminen. Sitä vastaanhan on EU-maiden voimin taisteltu.
Työvoiman vapaalle siirtyvyydelle löytyy selkeä oikeutus, vaikkakin se kipeälle tuntuu, myös minusta. Enemmän varmasti jatkossa tulisi päättäjien kuuluttaa yritysten yhteiskuntavastuuta ja nimenomaan yritysjohdon suuntaan.

Globalisaatio ei ole kaikissa asioissa kaikkien etu, jos sitä ei pystytä hyödyntämään ja se on hyvä tiedostaa. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että suomen kielen asema vahvistuu Viron kouluissa. Uuden opetussuunnitelman mukaan suomea voi opiskella toisena kielenä kuudennelta luokalta alkaen kolme tuntia viikossa. Seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle kieltä voi lukea jopa yhdeksän tuntia viikossa. Tänä lukuvuonna suomea opiskelee peruskoulun ja lukion valinnaisaineena tuhat oppilasta ja ammattikouluissa puolitoista tuhatta.

Mihin tämä perustuu? Päätöksen taustalla on Euroopan neuvoston periaate, jonka mukaan jokaisen eurooppalaisen tulisi osata kahta kieltä oman äidinkielensä lisäksi. Lisäksi Viron kielistrategia korostaa naapurimaiden kielten merkitystä. Jatkossa tämä tulee varmasti heijastumaan myös siihen, että Virolaisia tulee työllistymään Suomeen yhä isommissa määrissä. Ei siinä mitään väärää ole, mutta olisihan se hyvä, että Suomalaisillekin olisi töitä. Pääkaupunkiseudulla on jo pitkään ollut Virolaiset rakentajat osana rakennusteollisuutta. Siellä on myös onnistuttu polkemaan palkkoja ja työntekijöiden oikeuksia.

Suomen valtio on jo pitkään ennustanut, että yhteiskunnan huoltosuhde tulee järkkymään ja Suomeen tulee työvoimapula. Olen silti hieman pessimistinen tähän arvioon. Suomesta lähtee koko ajan teollisuutta, mille ei tule koskaan korvaavia työpaikkoja Suomeen. Ollaan oravanpyörässä, jossa ilman isoja tukitoimia teollisuudelle ei saada pidettyä merkittävästi teollisuutta Suomessa. Realistisempi peruste arviolle työvoimapusta tulee tilanteesta, jossa työntekijöille ei makseta kohtuullista korvausta työstä ja näin työmiestä ei saada töihin. Kyllä työmies on palkkansa ansainnut, jos porvarikin omansa. Reilu peli kaikkien osapuolten välillä.

Näillä näkymin yhteiskunta on kokemassa murrosta, josta selviämiseen ei ole yksinkertaista lääkettä. Suomalaisten on kehitettävä jatkuvasti uusia innovaatioita ja omia tuotteitaan yhä pitemmälle. Myös Suomalaisten on kansainvälistyttävä yhä enemmän ja vietävä omaa osaamistansa sinne, missä sitä ei vielä ole tai se on huonompaa. Pienyrittäjiä on tuettava ja yritystoimintaan kiinnostuneita on rohkaistava. Heidän panoksensa tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Yhteiskunta on menossa koko ajan enemmän palveluyhteiskunnan suuntaan. Isojen teollisuusyritysten antamiin työpaikkoihin Suomessa ei voi tulevaisuudessa luottaa.

Muutos on jo tovin aikaa pyörinyt, eikä sitä voi pysäyttää.

Lakanat pesty vai onko ?

Marja Tiura ilmoitti eilen illalla, että aikoo jättää eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan tehtävät. Tänään liikemies Arto Merisalo ilmoitti, ettei aio julkaista äänitteitä. Näyttää sille, että likapyykki on nyt pesty kertaalleen ja pyykkäämisen takana on tehty hieman sopupeliä. Totuutta ei näillä näkymin saada selville, eikä enää asianomaiset ole edes siitä kiinnostuneet. Loikkauslausunnot eri henkiöiden suusta johtavat kuitenkin siihen, että täysin Marja Tiuran totuus ei ole absoluuttinen totuus.

Mielenkiintoinen asia sinällään pohtia, tuli ehdotus vetäytymisestä eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan tehtävistä kokoomuksen puolelta vai oliko toi Marja Tiuran oma arvio tilanteesta. Voi kuitenkin helposti uskoa, että niin Marja, kuin puoluetoveritkin halusivat tuon nopeasti ohi.

Vaalirahakohu on jo ollut useampia vuosia otsikoissa. Säännöllisin väliajoin pulpahtaa veden pinnalle vaalirahakohun johdanteita, joihin tämä Marja Tiuran kohu voidaan katsoa.
Media rakastaa poliittista draamaa, mutta samalla tämä syö poliittista uskottavuutta yhteiskunnasta. Niin pääpuolueilla, kuin Marja Tiurallakin on täysi työ jatkossa vakuuttaa omat äänestäjät.

Saapa nyt nähdä, joko tämä oli viimeinen kohu ennen vaaleja. Vanha kettu kun ei uusille tavoille kuitenkaan opi, ainakaan kovin helposti...

Puhtaat valkoiset lakanat

Päivän poliittinen puheenaihe: Puhtaat valkoiset lakanat

Marja Tiura on jälleen puhuttanut pääsiäisviikon molemmin puolin mediaa. Vaalirahasotkut ehdittiin jo kertaalleen käydä Novagroupin ja Merisalon ympärillä, mutta tilanne nousi esille uudestaan Tiuran kerrottua apu lehdessä, että keskusta oli häntä houkutellut omaan puolueeseensa. Heti Tiuran ulostulon jälkeen nousi useita henkilöitä häntä vastaan väittämällä toista. Totuutta ei silti tiedä kukaan median julkaisemien artikkelien perusteella. On kuitenkin aivan selvää, että Tiura on jäänyt yksin mielipiteineen. Lisäksi arvostelu häntä kohtaan on kiihtynyt.

Rivien välistä mediassa olevilta henkilöiltä on kuitenkin tulkittavissa ihan selkeä viesti. Tiuralla ei ole täysin puhtaita jauhoja pussissaan. Osittain hätäisetkin blogikirjoitukset pääsiäisen aikana tukevat tätä asiaa. Syytä koitettiin etsiä naisellisuudesta ja siihen liittyvästä sovinismista. Lisäksi Tiura itse käytti raamatullisia vertauksia perustellakseen tapahtunutta. Taisi myös myöhemmin myös katua tätä, koska blogikirjoitus on nyt jo poistettu käyttäjän itsensä toimesta.

"Mitäs jos Marja rakas kokeiltaisiin totuutta, kun mikään muu ei tunnu auttavan. Tiedän kyllä, että onhan se vaikeaa myöntää virheensä, mutta todennäköisesti pääsisit vielä jotenkin kuiville tästä. Sattuu se todennäköisesti kuitenkin vähemmän, kuin se, että piina jatkuu ja jatkuu. Vieraat koirat purevat ja omat eivät tule tueksi. Vaalit lähestyy ja olisihan se kiva hypätä normaaliin päiväjärjestykseen."

Jos valehtelua on tapahtunut Tiuran osalta, kokoomus todennäköisesti tulee mittauttamaan eduskuntaryhmänsä varapuheenjohtajan luottamuksen, mutta muuten se on hyvin epätodennäköistä. Jos Tiura hakee myöhemmin jatkoa kansanedustajan tehtäviin, niin olisi helppo uskoa, että tuo vaikuttaa äänestäjiin. Tuli tuomio nyt valehtelusta tai ei.

Kokoomuksen kannalta tilanne on mielenkiintoisempi. Aikaisemmin keskustapoliitikot selittelivät vaalirahakohua ja kannatus keskustalla laski. Samaan aikaan media kyllä käsitteli kokoomusta, mutta puolue tuntui selviävän ihmeen hyvin tilanteesta, jossa se kuitenkin oli itse myös räpiköinyt. Ihmismuisti on silti lyhyt. Nyt vaalit ovat huomattavasti lähempänä ja kokoomusedustajan ympärillä kuohuu. Puolueen selkeä linjaveto nyt on, Tiura selvittäkööt omat soppansa. Apua on turha odottaa.

Tällä tulee olemaan vaikutusta myös kokoomuksen kannatukseen, halusi Katainen sitä tai ei. Nyt kysymys on vain siitä, miten kokoomus selvittää asian. Katainen on hoitanut oman puheenjohtajapestinsä, sekä toimensa valtiovarainministerinä kohtuullisesti. Kuitenkin jos rivipelaajat töpeksivät, niin ei se paljon puoluetta edistä. Tälläistä julkisuutta kokoomus ei vaalien alla tarvitse, jos se aikoo olla suomen suurin puolue.

Ei muuta kuin likapyykin pesuun, niin saadaan taas puhtaat valkoiset lakanat.

Carpe Diem

Nyt hetki!

Taustoistani sen verran, että olen jo pitempään seurannut niin kavereideni blogeja, kuin poliitikkojen ja tiettyjen yhteiskunnallisten vaikuttajien blogeja. Yksi rakkaista harrastuksistani on yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen ja pohtiminen. Maailmanparannus keskustelemalla ja pohtimilla on mielenkiintoista ja kutkuttavaa.

Nyt itse halusin tarttua hetkeen ja avata oman blogini. Tarkoitus on kirjoittaa tänne säännöllisesti omasta näkökulmastani asioista ja omia mielipiteitäni, joista osa on fyysisesti lähellä ja osa kaukana, mutta joista jokainen aihe varmasti koskettaa meitä kaikkia. Eräänlainen maailmanparannus blogi siis kyseessä.

Jos heräsi mielipide jotain julkaisemaani blogiartikkelia kohtaan, toivoisin myös sinulta hyvä lukijani kommenttia niin puolesta, kuin vastaan. Samalla myös toivoisin perusteluita väitteellesi. Maailma kun tarvitsee uskallusta tulla esiin, mielipiteitä ja vaikuttamista.

Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole olemassa yhtä ainoaa mielipidettä, vaan jokaisen sanoma on tärkeä. Enemmistön kanta on yleensä se, millä sitten mennään eteenpäin. En silti väitä, että olisin läheskään kaikessa enemmistön kannalla.

Mutta se selviää lukemalla ja seuraamalla blogiani.

Antoisia lukuhetkiä sinulle !