Mediatiedotus, valta jolla pystytään vaikuttamaan

Mitä oikein on median käyttäminen omien tarkoitusperiensä hyväksi? Mikä asioissa on totuus ja kenen näkökulmasta se on tehty? Annan muutaman esimerkin. Isompi esimerkki koskee maailmanpoliitiikkaa ja pari lyhyempää omaa maatamme. Pitää olla kriittinen, kun saa tietoa ja näkee asioita. Media on vahvempi kuin koskaan ja enää ei ole montakaan valtiota maailmassa, minne tietoa maailman tapahtumista ei kulkisi.

Myös Suomessa tieto leviää ennätysnopeasti ympäri maata. Tilanteen ollessa tälläinen sitä osataan käyttää myös hyväksi totuuden luomisessa. Tätä käytetään kaikissa medioissa koskien lehtiä, radioita, televisiota. Jopa televisio-ohjelmissa, joita pidämme luotettavina. Vain harvat ohjaajat pystyvät tuottamaan dokumentteja täysin absoluuttisella totuudella.

Mikä on ollut tämänviikon maailmanpolitiikan ykköspuheenaihe? Oma ehdotukseni olisi Israelin hyökkääminen rauhansaattueen kimppuun. Voin väittää, että Israelin hyökkäys rauhanaktivisten laivoille oli vain yksi pienen pieni palanen isossa kokonaisuudessa ja tapahtumasarja lähti käyntiin paljon aikaisemmin. Moniko meistä ajattelee näin? Tilanne luotiin poliittisten tarkoitusperien hyväksi ja siinä onnistuttiin näennäisen hyvin.

Avustuslaivoille meneminen oli huono vaihtoehto Israelille, koska siinä tuli siviiliuhreja. Ei ole yksinkertaisesti olemassa muuta vaihtoehtoa, kuin tuomita siviilien ampuminen. Toisaalta ymmärrän hyvin Israelia, miksi sinne mentiin. Kokonaisuudessaan Israelin ja palestiinalaisten pitkäaikainen kriisi on vaikea. Se kun näyttää ongelmalle, jolle ei ole oikeanlaista poliittista tahtoa. Nopea ratkaisu tuntuu täysin mahdottomalle. Itseasiassa tämä tapahtumasarja vain edesauttoi tilannetta, että konflikti tulee jatkumaan ja pitkään.

Ongelmaa voi tarkastella monesta näkökulmasta ja eri osapuolten välillä, mutta sillä on selkeästi vaikutusta myös maailmanpolitiikkaan. Tällä hetkellä Hamas ja palestiinalaiset vetivät pitemmän korren ja tässä poliittisessa draamassa onnistuttiin ajamaan Israel ahtaalle. Toisaalta en usko, että Israel tästä vielä luovuttaa. Tietoa mediassa on toistaiseksi annettu varsin yksipuoleisesti asiasta.

On olennaisen tärkeää, että koko juttu tutkitaan juuriaan myöten ja asiaa tarkastellaan kokonaisuuden kannalta. Netistä onneksi on tässä asiassa jo löytynyt tietoa ja materiaalia, josta voi vetää tilanteeseen myös vähän toisenlaisen arvion. Eriasia sitten onkin, onnistutaanko asiaa tutkimaan puolueettomasti ja ottamaan huomioon kokonaisuus. Seuraavaksi pieni analyysi tilanteesta.

Israelin Suomen suurlähettiläs kommentoi asiaa medialle. Viesti oli selkeä. Emme näe metsää puilta, koska elämme vakaassa valtiossa. Jos tilanne olisi toinen, Suomi olisi tehnyt asiassa täsmälleen samalla tavalla. En usko, että hän on tässä asiassa väärässä.

Kukaan valtio maailmassa ei voi sallia mahdollisen aselastin kuljettamista sotatoimialueelle. Mitään muuta mahdollisuutta Israelilla ei ollut, kuin tarkistaa kaikki alukset aseiden salakuljetuksen ehkäisemiseksi. Tämän se on tehnyt äärimmäisen selkeästi ilmi kansainvälisessäkin mediassa. Tässä pitää myös huomioida Israelin mielipide siitä, että avustuskuljetukset ovat kuitenkin sallittuja, kunhan lasti ensin tarkastetaan sotatarvikkeiden varalta.

Rauhansaattueella ei ollut aikomustakaan pysähtyä tarkastettavaksi. Seuraukset olivat selvät. Panoksena oli kasa ihmishenkiä ja nämä uhrit myös valitettavasti toteutuivat. Hamas onnistui mediapelissään erinomaisesti. Netistä löytyneellä videolla saattueen matkustajat kohauttivat henkeään juutalaisvastaistaisilla taisteluhuudoilla ja haastateltu nainen sanoi, että heillä on edessään kaksi onnellista loppua. Laivat joko onnistuvat nöyryyttämään Israelin saartoa tai sen matkustajat kokevat marttyyrikuoleman. Hamasilla marttyyrius on ensisijainen vaihtoehto

Alukset jatkoi matkaansa Israelin armeijan lukuisista varoituksista huolimatta. Mitä muuta voi odottaa, että armeija ottaa tällöin saattueen haltuunsa. Netissä pyörii video, jossa näkyy, miten rauhanaktivistit hyökkäävät silmittömällä raivolla alukseen laskeutuvia sotilaita vastaan. Olisiko sotilaat voineet toimia toisin? Tällaisessa tilanteessa ei kenellekään jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa itseään hyökkäystä vastaan. Sotilaiden toiminta ei siis ollut normaalista poikkeavaa, vaan heidät ajettiin tiettyyn tilanteesen, josta ei voinut perääntyä.

Mitä johtopäätöksiä tästä voi vetää? Saattueen perinmäinen tarkoitus oli aiheuttaa konfliktia Israelilaisten kanssa ja saada mediahuomio ja sympatiapisteet rauhanaktivisteille. Kyllä Israel tietää varsin selvästi, ettei sillä ole mitään järkeä ampua siviileitä, koska mediassa se näyttää varsin huonolle. Hamas siis järjesti ansakuopan Israelille ja sinne myös tiputtiin. Nyt muslimit totutusti osoittavat mieltään kaduilla ja länsimaissa ihmiset paheksuvat kilpaa Israelin väkivaltaisuutta. Hamas saavutti tavoitteensa ja Lähi-Idän rauha on taas askeleen kauempana todellisuutta.

Miten mediatiedotusta käytetään sitten Suomessa? Hyvin tehokkaasti ja jatkuvasti niin hallituksen, kuin opposition puoleltakin. Otan esimerkkinä työttömyyden. Suomen valtio on ollut taloudellisessa taantumassa yleismaailmallisen laman seurauksena. Suomessa työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys ovat nousseet valtaviin lukemiin. Oppositio on useampaan otteeseen nostanut asian esille. Hallituksen vastaus on ollut työministeri Sinnemäen johdolla, että Suomen työttömyys on noussut maltillisesti, toisin kuin väitetään ja täysin hallituspohjan takia. Johtopäätös tästä on, että onneksi on demokratia. Kansoja on aina osattu ohjata antamalla oikeanlaista tietoa kansalle. Demokratiassa tiedon välittäminen onnistuu paremmin, kuin yksipuoluejärjestelmällä ja diktatuurilla.

Toisaalta taas vaikuttaminen onnistuu myös yksilötasolla, vaikka siihen ei moni usko. Pitää vain tietää, keneen on yhteydessä ja osata esittää asiansa oikealla tavalla. Eräs kaverini koki kovia koirien hankinnan seurauksena. Hän hankki erittäin heikossa kunnossa olevat koiran pennut myyjältä, joka on aktiivisesti hoitanut elinkeinoaan kyseisellä tavalla. Myyjän tapa myydä pennut, sekä hoitaa asia oli erittäin törkeä. Kyseessä oli selkeä eläinsuojelurikkomus ja toisaalta huijaus. Ystäväni teki asiasta rikosilmoituksen ja tiedotti asiasta eläinsuojeluviranomaisia. Lisäksi hän otti yhteyttä mediaan.

Oli siis onni onnettomuudessa, että ystäväni joutui tässä uhriksi. Hän osasi ohjata mediaa hyvän asian puolesta. Lopputulos mediatiedotukselle oli, että asia nostettiin esille valtakunnan tasolla lehdistössä, sekä radiossa. Uskon, että tällä ihmisellä on vielä enemmän annettavaa tulevaisuudessa. Tämä surullinen tapahtuma, kun voi vaikuttaa laajemminkin eläinsuojelurikkomusten estämiseksi.

Ihmiset, jotka osaavat käyttää mediaa tarkoitusperiensä saavuttamiseen, ovat nykymaailmassa vahvoilla ja se on yksi menestymisen edellytys. Tarkoitusperät voivat vaihdella kansainvälisessä poliitiikassa, kuin kansallisessa politiikassa. Tarvittavaa ohjausta pystytään tekemään kaikilla sektoreilla. Pitää myös muistaa, että myös yksilötasolla mediavallalla vaikuttaminen on mahdollista demokraattisessa yhteiskunnassa.

Mediatiedotuksessa on tärkeää, että asialähteet olisivat mahdollisimman luotettavia. Mediatiedotuksella on valtava merkitys totuuden tekemisessä. Demokratiassa enemmistön totuus on oikea totuus. Sodassa voittajan totuus on oikea totuus ja tällä tehdään myös historiaa. Huomioitavaa on myös se, että kaikki eivät vain tee asioita samoista tarkoitusperistä ja arvomaailmat ja näkökulmat voivat olla toisenlaisia. Kun valtaa ja taitoa on, mediatiedotusta voidaan käyttää hyväksi tahallisesti tai jopa tahattomasti. Jossain tapauksissa väärä tieto osataan jopa perustella niin, että se on yleisesti hyväksyttyä. Tätäkin on tapahtunut aikaisemmin, tapahtuu tälläkin hetkellä ja tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa.

Kannattaa olla siis tarkkana.

Maa maan sisällä

Georgiassa kärjistyi pitempiaikainen maan sisäinen konflikti uudelleen sodaksi vuoden 2008 aikana. Sodan osapuolina olivat Georgian sotavoimat ja Etelä-Ossetian armeija, sekä Venäjän federaation rauhanturvaajat. Peruslähtökohdat sodalle olivat Georgian halu kukistaa kapinallismaakuntansa asevoimat ja vakauttaa alue. Toisaalta Venäjällä oli selkeät intressit vakauttaa tilanne omilla rauhanturvaajillaan.

Maailmanpoliittiset taustat sodalle ovat kuitenkin paljon monimutkaisemmat. Georgialla pyrki päästä sotilasliitto Naton jäseneksi, josta se oli toistaiseksi evätty. Välit sinne olivat hyvät ja Yhdysvaltain armeija koulutti Georgian armeijaa. Natomyönteisyys ja läheiset suhteet yhdysvaltoihin ärsyttivät venäjää ja Venäjä halusi valtapoliittisesti tukea toista osapuolta, separastiteja Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Moninainen ongelma, jota voi pohtia syvällisemminkin. Georgia ei ole nimittäin ainut paikka, missä on sisäisiä ongelmia. Useissa entisissä Neuvostoliiton alusmaissa on hyvin paljon vastaavanlaisia tilanteita. Tälläinen ongelma kytee Moldovan sisällä.

Kävin siellä tutustumassa paikalliseen kulttuuriin ja historiaan. Reissu koostui oleskelusta Moldovan pääkaupungissa Chişinăussa, sekä sen ympäristössä ja vierailulla paikallisella kapinallismaakunnassa Transistrianissa, sekä sen pääkaupungissa Tiraspolissa. Jotta voi ymmärtää tilanteen, pitää oppia tuntemaan maan historia, sekä aikaisempien jännitteiden syyt ja taustat. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, miksi on mitäkin tehty. Vaikka tutustuinkin alueeseen, en tiedä läheskään kaikkea.

Joitain johtopäätöksiä voin jokatapauksessa tehdä. On olemassa muutamia selkeitä lähtökohtia ongelmille. Alueella on sodittu niin kauan, kuin siellä on ollut ihmisiäkin. Lisäksi alue on kuulunut useisiin maihin tai imperiumeihin riippuen historiallisesta ajankohdasta. Alueelle ominaista on se, että siellä ei ole mitään sellaisia luonnonvaroja, mitä pääsääntöisesti muilla mailla tai alueilla on. Siellä ei ole merkittäviä metsäalueita, ei vuoria, ei kultaa, eikä öljyä. vientiteollisus koostuu muutamista aloista ja niissäkin on havaittavissa ongelmia. Olosuhteet ovat hyvin alkukantaiset. Moldova on Itä-Euroopassa oleva sisämaavaltio jossa ei ole merkittäviä luonnonvaroja.

Moldova on Euroopan köyhin maa mitattuna bruttokansantuotteella. Osalla ihmistä elämä koostuu omalla surullisella tavalla oikeasta eloonjäämistaistelusta, jossa ei välttämättä länsimaiset arvot kohtaa. Turistin on helppo joutua ryöstetyksi tai huijatuksi. Toisaalta Moldovalaiset ihmiset, joita tapasin, olivat oikein iloisia ja elämänmyönteisiä. Lisäksi jos noudattaa normaalia varovaisuutta, ei Moldova ole sen vaarallisempi maa, kuin moni muukaan.

Eriasia onkin sitten Transnistria, jossa alueen turvallisuustilanne on vaikeasti ennustettavissa. Sodan uhka on jokapäiväinen ja alueella liikkuva tuntee selkeän jännitteen katukuvassa. Jo rajanylitys Moldovan ja Transinistrian välillä oli kokemus, mitä ei monessa paikkaa maailmaa ole kokenut pitkiin aikoihin. Rajanylityspisteitä yksi toisensa perään, erikoisten kaavakkeiden täyttöä, sotilaita, passintarkastajia, erittäin tiukkaa valvontaa.

Tavalliset ihmiset Transnistriassa ovat Moldovan köyhimpiä. Liikenneristeyksissä on Venäläisiä sotilaita panssarivaunuineen valvomassa tilannetta. Transnistria muistuttaa hyvin läheisesti Neuvostoliittoa. Maan tunnuksessa on sirppi ja vasara. Kaupungissa näkee Stalinin ja Leninin patsaita ja lisäksi kaunpunkikuva on hyvin neuvostoliittolaismainen. Alueen väestö jakaantuu niihin, jotka haluavat olla itsenäisiä. Toisaalta alueella on selkeä ihmisryhmä, joka kannattaa liittymistä Venäjään. Poliittisesti tämä on hyvin vaikeaa, koska alueella ei ole olemassa suoraa rajaa Venäjän kanssa.

On maassa paljon positiivistakin ja uskallan suositella sitä sellaisille ihmiselle, jotka etsivät aitoutta. Moldova on euroopan isoin viinintuottajamaa ja niitä voi lämpimästi suositella maisteltavaksi. Surullista sinällään, että Venäjällä ja Moldovalla on tuontikiellot alkoholituotteille. Tämä on tehty täysin poliittisin perustein. Venäjä olisi iso vientimaa ja tärkeä kauppakumppani Moldovalaisille. Ihmiset maaseudulla elävät maanviljelystä ja ovat lähes kokonaan omavaraistaloudessa, mihin ei kovin moni länsimainen ole tottunut pitkiin aikoihin.

Maa sinällään on markkinamyönteinen ja pyrkii houkuttelemaan ulkomaalaisia sijoittajia. Lisäksi maa pyrkii viemään ulkomaille tekstiileitä, hedelmiä ja tiettyjä koneita ja laitteita. Kaikki lähtökohdat ovat olemassa sille, että Moldovan talous kehittyy ja kasvaa. Toisaalta markkinatalouden kehityksellä voi olla entisestään tuloerojen kasvaminen ja ihmisten jakautuminen selkeästi eri kasteihin. Niihin jotka pärjäävät ja niihin, jotka eivät.

Maa haluaisi mukaan Euroopan unioniin. Toisaalta esimerkiksi tämä kapinallismaakunnan tilanne estää liittymisen suoraan ja konfliktia ei voida ratkaista niin kauan, tilanne säilyy. Venäjälläkään ei ole halua ratkaista ongelmaa ja venäläisten joukkojen pysyminen alueella on todennäköistä pitkän aikaa. Poliittisesti tällä tavalla pystytään kiristämään Moldovaa ja vaikuttamaan poliittisiin mielipiteisiin maassa. Kukaan tavallisista ihmisistä ei usko konfliktin ratkaisuun. Vaikka maassa on selkeästi venäläisiä yrittäjiä ja liikemiehiä, niin viha Venäjän armeijaa kohtaan löytyy ja se on vahva. Paikalliset käyttävätkin Etelä-Ossetiaa esimerkkinä, joka vastaa hyvin Moldovan ja Transistrian tilannetta.

Sodat ja konfliktit eivät tule loppumaan maailmasta, eikä Euroopasta.Tätä tilannetta edesauttaa suurvaltojen päämäärät ja pyrkimykset. Lisäksi voi heittää kysymyksiä ilmaan, onko jokaisen oman kansan tai pienen alueen saatava itsenäisyys? Toisaalta Euroopan unioni on menossa selkeästi liittovaltiopolitiikan suuntaan. Vastapainona on sitten pienten valtioiden pienten maakuntien edustajat, jotka haluaisivat itsenäisyyden tai vastapainoksi liittyä johonkin toiseen, mitä ovat. Onko tämä oikeanlaista kehitystä? Onko maan köyhyydelle se eduksi vai haitaksi ?

Tarvittaisiin useampia nuorempia Ahtisaaria ratkaisemaan sotia ja erillaisia konflikteja maailmasta. Ei vain taida auttaa, jos kengännauhat ovat umpisolmussa. Nauhat kuin pitäisi katkaista ensiksi ja laittaa uudet tilalle. Tarvittaisiin oikeasti poliittista tahtoa niin suurvalloilta, sekä alueiden johtajilta. Niin kauan kuin oikeaa tahtoa ei ole, niin on mahdottomuus päästä ratkaisuihin. Moldovassa on tälläinen jännite, joka pitäisi pystyä ratkaisemaan. Auttaisi se samalla alueen taloudellista kehitystä, sekä myös yksilöiden näkökulmasta köyhyyden poistamista. Sotatilanteen takia kun alueen kehitys junnaa paikoillaan.

Pitää toivoa Moldovalaisten puolesta, että ongelma on ratkaistavissa. Joskus historiassa voi tapahtua jotain hyvinkin nopealla aikajänteellä. Euroopan unionin kehittyminen on tästä esimerkki.

Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa

Euroopan unionilla on ollut useita ongelmia eri maiden talouksien toiminnassa. Islannin jälkeen uskottiin, että pahin oli jo takana. Kreikka tuli takaa ja yllätti. Lukuiset talouslukujen väärennökset ja tilastotietojen muokkaus loi harhan, mikä räjähti suoraan euroopan jäsenmaille ja erityisesti euromaille.

Väitän silti, että vikaa on myös euroopan unionin maiden politiikassa. Toki Kreikkaa on nyt on helppo syyttää, koska Kreikka on vääristellyt lukemiaan. Yleisesti voidaan todeta tosiasia, että liian paljon asioita katsotaan läpi sormien euroopan unionin neuvostossa ja komissiossa. Ja kukaan isoista maista ei ole muutenkaan pystynyt tiukkaan talouspolitiikaan, vaan helposti liututaan pois yhdessä sovituista periaatteista.

Se, että Kreikka huijasi noin järjestelmällisesti muita, ei ole oikein. Ei ole kuitenkaan sekään, että pelisäännöt, mitä on sovittu, eivät sido lähellekään kaikkia. Totta on varmasti se, että Kreikka on mokannut, mutta onko tuosta silti ollut merkkejä nähtävissä, jota ei vain ole haluttu nähdä? On varmasti ollut. Kreikan raportoinnista on ollut komissiolla tietoa jo vuodesta 2004. Siihen ei ole vain haluttu puuttua. Jälleen kerran on katsottu läpi sormien faktoja. Suomi on pitkän aikaa ollut EU:n mallioppilas. Toivottavasti muut maat nyt ryhdistäytyvät tässä asiassa.

Suomessakin on noussut kohu Kreikan talouskriisistä ja erityisesti isosta 1,6 miljardin euron lainasummasta. Saisihan tuolla summalla ostettua mm. neljä Nokiaa nykyisellä kurssilla itselleen. Miksi siis tuetaan Kreikkaa, joka on hoitanut asiansa itse huonosti? Asiaa on helppo kritisoida. Itsekin olen kristisoinut ja ollut järkyttynyt lainasumman suuruudesta. Uskon, ja toivon, että päätös oli oikea.
Vaihtoehdot ovat vain huonot. Suomi on sitoutunut eurooppalaisena maana solidaarisuuspolitiikkaan ja lisäksi euron kautta on olemassa sopimukset, mitkä sitovat myös Suomea. Parempi tällä hetkellä pitää Kreikan talous pystyssä, kuin antaa sen romahtaa ja sitä kautta vaikuttaa koko euroopan talouteen.

Toki eduskuntahan voisi tehdä kielteisen päätöksen ja olla myöntämättä lainaa, mutta eurooppa tasolla Suomen eu-politiikka kokisi merkittävän tappion. Suomi ei ole asiassa yksin. EU-maat ovat sopineet antavansa Kreikalle 110 miljardia euroa lainaa, joista suurimmat lainasummat annetaan Saksasta ja Ranskasta. On, hyvä, että mukana on isoja maita. Tämä takaa sen, että asiaa valvotaan kunnolla ja tarvittaessa laitetaan sanktioita ja estetään loppulainojen luovuttaminen Kreikalle.

Isoja riskejä tässä on jokatapauksessa jokaiselle eurooppan maalle. Isolle maalle toki riskit ovat isommat, mutta tuon lainapaketin kokoluokka on järkyttävän iso Suomellekin. Jos lainaa jää maksamatta takaisin, niin Suomen valtiontalous on kuralla hyvin pitkään ja se heijastuu ennenkaikkea tavallisiin kansalaisiin. Isoja kysymyksiä on muitakin. Pystyykö Kreikka leikkamaan merkittävästi julkisen talouden kuplaansa? Pystyykö Kreikka tuottamaan tämän jälkeen tarpeeksi tuloja? Tuleeko kriisi vielä Espanjaan tai Portugaliin? Vastausta näihin ei tiedä varmuudella kukaan, vaikka ennustuksia ja laskelmia onkin tehty. Nyt toivotaan, että nämä pitävät paikkaansa.

On myös käyty yhteiskunnallista keskustelua siitä, olisiko Kreikka pitänyt potkia pois eurosta. Sinällään poispotkiminen olisi voinut olla oikeutettuakin, koska oman talouden tilannetta on järjestelmällisesti väärennetty. Kuitenkaan EU:n perussopimuksessa ei ole säännöstä, jonka mukaan euromaa voitaisiin erottaa tai se voisi itse erota talous- ja rahaliitto Emusta. Jäsenyys on tehty tietoisesti pysyvästi uskottavuuden takaamiseksi. Tämä on toki olisi ollut järkevää, jos kriteereitä olisi valvottu kunnolla. Nyt kun sitä ei ole tehty, voi kyseenalaistaa tuonkin päätöksen.

Erottaminen onnistuisi jokatapauksessa nyt myös eurooppaneuvoston päätöksellä, mutta tämä voisi antaa huonoa singaalia markkinoille myös EU:n sisällä. Kreikalle itselleen tuo toki olisi kovin paikka. Oman valuutan devalvointi, pääomien pako ja eurovelkojen räjähdysmäinen kasvu. Lisäksi olisi tulossa todennäköinen pankkikriisi, joka toki heijastuisi euroalueenkin saksalais- ja ranskalaispankkeihinkin. Tietynlainen puukonisku muiden toimesta kylkiluiden väliin se olisi jokatapauksessa Kreikalle, vaikka itse euroaluekin ottaisi tässä tapauksessa osumaa. Tosin, jos karhua tökitään kepillä, ei saisi valittaa, jos se hyökkää päälle.

Eräät valtiotieteilijät ovat ennustaneet, että eurooppa on nyt käännekohdassa, jossa se joutuu valitsemaan menon liittovaltioksi tai paluun takaisin kauppaliitoksi. Itse en näe tätä näin jyrkkänä vaihtoehtona. Jatkossa pitää vaan olla tarkempi ja pitää sopimuksista kiinni. Jos joku maa ei ole siinä kunnossa, että voi olla euroalueessa, sen talous on sitoutettava siihen, että se tulee kuntoon. Ja jos ei tule, rohkeasti vain fudut jäsenmaalle yhteisestä valuutasta. Se on elinehto euroopalle, jossa on valtioiden liitto ja yhteinen valuutta olemassa.

Euroopan unionin maat ovat nyt tehneet päätöksensä huonojen vaihtoehtojen keskeltä ja päätös on tukea ja auttaa Kreikkaa lainaamalla sinne rahaa. Pitää uskoa, että päätös on ollut oikea. Aika näyttää, miten tuossa käy. Olli Rehn on varmasti vastuullisena talouskomissaarina vaatimassa tiukkaa valvontaa ja koordinointia euroopan taloudesta. Siihen tarvitaan toki vaatimusten lisäksi hyvää yhteistyökykyä ja tahtoa kaikilta osapuolilta. Ei saisi maalata piruja seinille, mutta pahoin pelkään, että kaikkea tästä kriisistä ei ole vielä nähty. Noah, ainakin nyt suomalainen komissaari on päässyt suoraan EU:n ongelmiin itse ytimessä käsiksi. Toivottavasti nyt vain mies kestää.

Go Olli Rehn, Go !!!

Populismia, kaksinaismoralismia ja politiikkaa

Maahanmuuttokeskustelu on ollut jo pitempään julkisuudessa. Se jakaa ihmisten mielipiteet. Asiasta tehdään erillaisia galluppeja ja poliitikot ja yhteiskuntavaikuttajat kommentoivat maahanmuutosta puolesta ja vastaan. Osa puolueistakin on ottanut jo vaaliaseeksi maahanmuuttopolitiikan, jossa väitellään suvaitsevaisuudella ja toisaalta maahanmuuttovastaisuudella. Lisäksi tavallisen kansan keskuudessa aihe jakaa mielipiteet radikaalisti. Yhteiskunnassamme rehottaa toisaalta populismi ja toisaalta kaksinaismoralismi. Halusin ottaa kantaa tässä tähän tunteita herättävään asiaan.

Teen nyt muutaman asian selväksi heti alkuun. En halua, että kukaan käsittää väärin. Minulla ei ole mitään vastaan työperäistä maahanmuuttoa. Päinvastoin, kannatan lämpimästi sitä. Suomeen tarvitaan korkeantason osaajia ja toisaalta yleisesti työtä tekemään tullut ulkomaalainen on tervetullut maksaessaan verot ja noudattaessaan suomalaista lainsäädäntöä. Kansainvälistyminen on tärkeää. Minulla ei ole myöskään mitään vastaan maahanmuuttoa, joka koskee pakolaisia, joilla on omassa maassaan hätä oli sitten syynä sota tai luonnonilmiöistä johtuva totaalinen kurjuus. Suomestakin on ollut pakolaisia Ruotsissa viime sodan aikaan ja iso kiitos länsinaapurille, että oli paikka jonne oli mahdollisuus mennä.

En halua leimata ihmisiä kulttuurin, ihonvärin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Ihminen itse tuottaa oman julkisuuskuvansa omilla teoillaan, eikä sillä ole mitään tekemistä edellämainittujen asioiden kanssa. Kaikista kansakunnista ja kansanryhmistä mukaan lukien suomalaiset löytyy rosvoja, raiskaajia, keplottelijoita ja muita vastaavia, jotka eivät yhteiskunnan pelisääntöjä noudata. Toisaalta kaikista edellämainituista ryhmistä löytyy myös kouluviisautta, maalaisjärkeä, suvaitsevaisuutta, fiksua käytöstä ja reilua meininkiä. Asioita, joita aika moni suomalainen kunnioittaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti on tummaihoinen ja uskon hänen olevan yksi parhaimmista presidenteistä Yhdysvaltain historiassa.

Yhteiskunnassa on ilmiö koskien pakolaispolitiikkaa, jossa hoksataan asian olevan mustavalkoinen, joko puolesta tai vastaan. Muitahan vaihtoehtoja ei ole. Media tekee gallupit pääsääntöisesti tästä vaihtoehdosta ja toisaalta tietynlaiset mielipiteet pääsevät mediassa läpi, jossa ollaan radikaalisti jotain mieltä tai sitten annetaan mielipiteistä tietty kuva asiayhteyteen.

Maassa maan tavalla kommentit on otettu poliittiseksi aseeksi. Maassa maan tavalla sloganista väännetään kättä, onko se rasismia vai ei. Perusajatus maassa maan tavalla sloganiin on se, ettei meidän tarvitse alkaa muuttaa kulttuuriamme muiden ehdoilla ja henkilö sitoutuu paikalliseen lainsäädäntöön. Esimerkkinä se, ettei suomalaisten tarvitsisi poistaa joulujuhlaansa kouluista sen takia, koska jollain muulla kulttuurilla ei ole sitä ja toisaalta Suomessa ei tule jatkossakaan sallia esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausta tai kunniamurhaa, jos se ne nyt johonkin ulkopuoliseen kulttuuriin kuuluuvatkin.

Kannattaisi jokaisen pohtia, mitä rasismi oikeasti on. Virallisestihan rasismi määritellään rotusyrjinnäksi, jossa ihmisten väitetyn rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.

Tällä hetkellä Suomessa leimataan rasistiseksi mielipiteeksi ja toiminnaksi paljon muutakin. Väitän, että aika monella kansalaisella on kyse reilun pelin periaatteesta ja tasa-arvosta verrattuna paikalliseen ja ulkomaiseen väestöön, sekä siitä, että ollaan huolissaan, että yhteiskunnan systeemiä käytetään väärin. Tietyt ilmiöt tulevat jatkossa lisääntymään, koska asiassa leimataan ihmisiä rasistiksi ja asioista ei uskalleta kunnolla puhua ilman politiikkaa ja populismia. Esimerkkinä voisin mainita ystäväni, joka totesi olevansa nykyisellä mittapuulla rasisti, mutta ei toisaalta näe väärää kannoissaan.

Väitän, että järkiperäinen perusteltu keskustelu maahanmuutosta on tervettä. Ei siinä ole vain kahta äärilaitaa, vaan täynnä harmaata oleva alue, jossa on hyviä ja huonoja asioita. Tärkeää on perustella vain asiat. Oli sitten puolesta tai vastaan. Pitää osata myös arvostaa myös toisen perusteltua mielipidettä, eikä fanaattisesti vain työntää omaa mielipidettä toiselle. Kysehän on myös siitä, mitä asioita ihminen kokee tärkeäksi ja priorisoi. Jos priorisoidaan asiat eri tavalla, nähdään sama asia myös eri tavalla. Jokatapauksessa oikea rasismi ja maahanmuuttovastaisten puolueiden kannatus tulee ihan varmasti nousemaan, koska pakolaispolitiikasta on saatu pelottava mörkö aikaiseksi, eikä hallituspuolueet uskalla tuoda epäkohtia esille.

Myönsin jo aikaisemmin kannattavani maahanmuuttoa sekä työperäisenä, ja puollan perusteltua pakolaispolitiikkaa. Olen kuitenkin myös kriittinen asiasta ja haluan, että myös suomalaisista pidetään huolta ja lainsäädäntöä noudatetaan. Joku voisi syyllistää minua tätä kautta nationalistiksi, mutta reilu peli kaikkia kohtaan ja toisaalta väärinkäyttäjät pois. Eikö se ole oikein ?

Maahanmuuttopolitiikka ja sen toteuttaminen on ollut hallitukselta liian lepsua ja siinä on ollut poliittisesti huonoja linjauksia ja puutteita. Hallitus on toki tämän jo huomannut ja hieman korjannut linjaustaan, mutta asiaa ei auta se, että pääministeri ei tunnusta ongelmaa, vaan syyttää oppositiopuolueita rasismiin yllyttäjiksi. Tunnustetaan jo tosiasiat ja toteutetaan harkitusti ja suunnitellusti tarvittavat toimenpiteet. Ei luulisi olevan vaikeaa, ei edes Vanhaselle.

Aika moni rasistiseksi leimattu suomalainen kokee, että ulkomaalaiset saavat paremmat avut elämään Suomessa, kuin itse suomalainen ja tämä koetaan väärin. Onko asia sitten näin ? Väittäisin, että täysin perätön tuo väite ei ole, vaikkakaan asia ei ole yksinkertainen. Uuteen maahan saapunut sodan tai luonnonilmiön kokenut pakolainen tarvitsee tietyn tuen, turvan, sekä neuvonnan ja koulutuksen alkuun pääsemiseksi. Tässäkään ei ole täysin onnistuttu, vaan sopeuttaminen ja erityisesti suomenkielen opetus pitäisi pystyä tekemään aiempaa tehokkaammin. Tällä tavalla yksilö saa parhaat mahdolliset lähtökohdat selviytyä maassamme.

Edut ja tuet eivät saisi olla EU:n sisällä epätasapainossa, vaikkakin maiden elintaso pitää ottaa asiassa huomioon. Hallituksen tulisi määritellä selkät pelisäännöt, joilla viranomaiset pystyvät tekemään tiukemman seulan ja valikoida oikeat pakolaiset. Tämä pitäisi pystyä myös toteuttamaan kohteena olevaa yksilöä liikaa rasittamatta. Kannatan myös mm. kerjäämisen kriminalisointia ja sakkokäytännön käyttöön ottoa kerjäläisille, sekä vakavien rikosten tekijöiden karkoittamista kotimaahansa. Ei toki rahatonta kerjäläistä sakoilla pysäytetä, mutta tärkeämpää tuossa on singaali, ettei Suomessa hyväksytä tätä ja jos tänne tullaan, niin virallista tietä.

Enkä nyt väitä, että totaalisesti järjestelmän väärinkäyttö loppuisi. Aina löytyy ihmisiä niin suomalaisista, kuin ulkomaalaisistakin, jotka osaavat pelata järjestelmää hyväksi käyttäen. Tällä hetkellä osuus on vain liian iso ja nimenomaan koskien pakolaispolitiikkaa. Peruslähtökohta toki lainsäädännössä on kunnossa, mutta porsaanreikiä tulisi tukkia aktiivisesti pois. Maan taloudellisen tilanteen huomion ottaeen kiintiöpakolaisten määrää ei tulisi lisätä, vaan määrä voitaisiin pitää entisellään.

Pakolaispolitiikka saa jopa naurettavia piirteitä aikaiseksi. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs haluaisi pistää ay-liikkeen valitsemaan työurien pidentämisen ja työperäisen maahanmuuton välillä. Fagernäsin mukaan ilman työurien pidentämistä nykyisen huoltosuhteen ylläpitäminen edellyttäisi 70 000 työikäisen ulkomaalaisen vuotuista maahanmuuttoa. Anteeksi nyt vain Fagernäs, mutta tuo on kaksinaismoralismia, että populismia parhamimmillaan. Nuo kaksi asiaa toki liittyvät toisiinsa, mutta ongelmaa ei poisteta pelkästään työperäisellä maahanmuutolla, vaan sillä, että Suomessa oleva väestö on työllistynyt. Siis koko joukko ulkomaalaisia ja Suomalaisia maassamme.

Maassamme, jossa on yli 200 000 työtöntä ja erityisen iso nuorisotyöttömyys on selkeästi havaittava, että yhteiskunnan ongelmaa ei ratkaista pelkästään työperäisellä maahanmuutolla. Ulkomaalaisia toki saa tulla Suomeen töihin, mutta samalla on pidettävä huolta, että koko väestö työllistyy. Ei pääosa suomalaisista ole työttömänä omasta tahdostaan, vaikkakin toki suomalaisissakin on toki osa järjestelmän väärinkäyttäjiä.

Kyllä pääosa työttömistä töihin lähtee kun siitä palkan saa. Eriasia toki, jos elinkeinoelämä haluaa polkea palkkoja tällä tavalla. Epärealistista silti olettaa, että jokainen kansalainen kouluttautuisi niin korkealle, että työllistyisi tätä kautta. Suomessa on myös akateemisesti kouluttautuneita työttömiä ja sekin ongelma tulee säilymään myös tulevaisuudessa koskien tiettyjä aloja. Työttömiä tulisikin jatkokouluttaa entistä tehokkaammin sellaisille aloille, missä töitä on. Kannatan tässä tapauksessa ay-liikkeille oikeuksia valvoa, että myös ulkomaalaiset saavat työehtojen mukaista palkkaa.

Uhkakuvana on Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan totaalinen romahtaminen. Edelleen peruspilarit ovat kunnossa, vaikka viime lama ottikin siitä jo omansa pois. Epäilen, että tulevaisuus ei ole tässä asiassa sen ruusuisempi, vaan päinvastoin orjantappurapensaita täynnä. Suomi joutuu tulevaisuudessa miettimään velkaisena rahankäyttöä ja joudutaan tekemään kipeitä arvovalintaratkaisuita. Tulevat hallitukset joutuvat pakon edessä miettimään, mitkä peruspalvelut tulevat olemaan maksullisia ja mitkä edelleen maksuttomia. Lisäksi joudutaan pohtimaan, mitä peruspalveluita tulee heikentää ja mitä ei. Tämä yhdistetynä väärän työllisyyspolitiikaan tulee useita ongelmia, joita ei tulla korjaamaan yhden sukupolven aikana. Syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ja rikollisuus ovat sellaisia, joita kukaan ei haluta selkeästi lisätä vääränlaista politiikkaa noudattamalla.

Tulevat eduskuntavaalit ovat kutkuttavat. Maahanmuuttomielipiteet on sellainen asia, millä tullaan saamaan ääniä ja millä menetetään ääniä. Maalaisjärjellä varustettu poliitikko pärjää kyllä tässäkin asiassa. Ne jotka eivät tähän ajatteluun kykene, joutuvat jakamaan populisimia joko puolesta tai vastaan. Kansaa kyllä ohjataan mielipiteillä, mutta sitä ei saa aliarvioida, se ei ole tyhmä.

Kohti Pax Romanan aikakautta

Taru kertoo, että Rooma perustettiin Romuluksen ja Remuksen toimesta. Aikojen saatossa siitä kasvoi välimeren ympäröivä maailmanvalta, jolla oli parhaimmillaan toimiva talousjärjestelmä ja valtaisat asevoimat. Lisäksi siellä tutkittiin eri tieteitä ja kansalaisilla oli käytössään monipuolinen kulttuuritarjonta. Kaikki loppui aikanaan rappeutumiseen ja sisäisiin ristiriitoihin. Monikaan ei olisi uskonut sen luhistumiseen Rooman valtakunnan parhaimpina hetkinä. Pax Romanan aikakauteen sisältyi poikkeuksellisen pitkä rauhan ajanjakso. Se oli myös Rooman historian taloudellista kulta-aikaa. Valtakunnan piti olla ikuinen. Käykö Euroopan unionille samalla tavalla, kuin muinaiselle Roomalle?

EU on ollut hyvä asia mantereelle, jota ennen vaivasi sodat ja nälänhätä. 350 miljoonalla EU-kansalaisella on taskussaan yhteinen valuutta, euro. Unionin sisällä voi matkustaa ja työskennellä vapaasti ja yhteinen lainsäädäntö ohjaa esimerkiksi jäsenmaiden kilpailu-, kauppa- ja ympäristöpolitiikkaa. Lisäksi EU:ssa on työstetty mm. yhteistä koulutuspolitiikkaa, turvallisuuspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa. Osassa ollaan jo pitkällä, osassa työ on vielä pahasti kesken. Lisäksi unionin sisällä on erityisiä poliittisia ohjelmia, kuten pohjoinen ulottuvuus, jolla haetaan tiettyyn alueeseen tiettyä substanssiosaamista ottaen alueen erityinen luonne huomioon.

Euroopan Unioni on kehittynyt merkittäväksi kauppapoliittiseksi ja kehitysyhteistyötoimijaksi maailmanpolitiikassa. Tämä jopa sillä tavalla, että pienien maiden ei ole enää ollut järkevää jäädä ulos, vaan on ollut pakko päästä mukaan isompiin piireihin. Lisäksi ympäristöpoliittisissa päämäärissä ollaan löydetty EU:n sisäpuolelta yhteiset pelisäännöt, mitkä lisäävät vaikutuksia torjua kansainvälisesti ilmastonmuutosta. Tietyistä isoista maailmanpoliittista muutoksista EU on selvinnyt hyvin. Tästä osoitus oli yleismaailmallinen taantuma. Eu-maat pääsivät sopimuksiin tehtävistä toimista sen estämiseksi ja kovin protektionismi saatiin torjuttua. Paperilla tämä vaikuttaa ihan toimivalle systeemille.

Kaikesta hyvästä huolimatta euroopan unionilla on ollut, on edelleen ja tulee olemaan lukuisia ristiriitoja ja jännitteitä. Ristiriidat ja jännitteet vaihtelevat eri maiden kesken, mutta muutamia selkeitä ongelmia on olemassa. Jos näitä ei pystytä vähentämään, unionin päätöksentekokyky kärsii. Sen seurauksena unioni lamaantuu ja edelleen voi johtaa maihin erittäin EU-vastaisiakin hallituksia, jonka seurauksena voi tulla paha sisäpoliittinen kriisi tai jopa EU:n kaatuminen. EU ei nimittäin ikinä tule kaatumaan ulkopuoliseen uhkaan. Jos se on kaatuakseen, se kaatuu sisältä.

Euroopan unionin ehkä isoin tämän hetken ristiriita liittyy päätöksentekoon. EU on vahva päättäjä silloin, kun se on yhteinäinen, koski asia sitten euroopan unionin sisä- tai ulkopolitiikkaa. Kun se taas sitä ei ole, asiat etenevät hitaasti, jos ollenkaan. 27-maan yhteenliittymässä voi kuvitella, että ihan aina kaikesta ei olla samaa mieltä. Suomen EU- politiikka on pääsääntöisesti ollut avointa, innovatiivista ja eteenpäinvievää. On nähty parempi olla kehittämässä, kuin olla jarruttamassa. Suomellakin on kuitenkin esimerkiksi tärkeitä intressejä koskien maatalouspolitiikkaa ja siihen liittyviä eu-tukia. Eri mailla olevat kansalliset intressit vaikeuttavat tulevaisuudessa entistä enemmän päätöksentekoa.

Jokainen meistä voi esimerkiksi miettiä, haluaako Suomessa tuotettuja elintarvikkeita, joita tuetaan tai pitäiskö elintarvikkeet tilata jostain ihan muualta edullisemmin ja hyväksyttäisiin se ajattelutapa, että Suomella ei tarvita maataloutta. Toisaalta myös esimerkiksi isompi maa Ranska on myös samassa tilanteessa, jossa sen kansantaloudelliselle rakenteella maataloustukien menettäminen olisi iso tappio. En usko, että Ranska tulee sitä kovin helposti sallimaan. Toivon myös lämpimästi, että Suomessakin pystytään ylläpitämään jonkinlaista maataloutta. Maan on hyvä olla itsenäinen tietyistä asioista.

EU:ssa on jatkuvasti ristiriitoja nettomaksajien ja nettosaajien välillä. Perusajatushan on unionissa se, että paremman elintason maa avustaa köyhemmän elintason maata, että se pääsisi samalle viivalle. Jalo ajatus, mutta joka valitettavasti tuntuu varakkaammasta vähän kiusalliselle. Varsinkin, jos varakkaalla on omiakin ongelmia. Tulevaisuus näyttää siltä, että tulevat laajennukset(joita varmasti tulee)tulevat entisestään nostamaan tätä kuilua. Saadaanko EU:n sisällä myös nettomaksajat mukaan lukien Suomi tuntemaan hyötyvänsä asiasta.

Suomella on poliitikkoja, jotka kyllä vakaasti uskovat tähän, mutta toisaalta poliittinen oppositio maassamme nousee. Pitkällä aikavälillä hyötyä voi toki tulla. Itselleni tulee mieleen vain sananlasku. Tyhjään kaivoon kannettu vesi ei kaivossa pysy. Luulen, että mikäli rahaa saavat maat eivät ole valmiita muokkaamaan toimintamallejaan, hallintorakenteitaan ja tekemään selkeitä keskitettyjä tukia tietyille asioille, ei EU:n politiikka tuota haluttua tulosta. Ei riitä, että tehdään poliittisia sopimuksia ja hienoja päätöksiä. Tarvitaan myös realipolitiikan tekoja ja sitoutumista tehdä ja noudattaa päätöksiä.

Tämä sama päätöksien tekojärjestelmä toimii myös niin sanotuissa EU:n vanhojen jäsenmaiden kesken. Isot maat tekevät päätöksiä ja hienoja visioita. Käytännön toteutus sitten ontuu. Ei ole halua edes toteuttaa muutoksia tai alkaa valvomaan asioita. Toisaalta pienet maat, kuten Suomi pyrkivät noudattamaan kaikkea mahdollista. Ei voi olla pitemmän aikavälin kannalta oikein, että toiset maat noudattavat tismalleen sitä, mitä on sovittu ja toiset joustavat jatkuvasti asioista. Ei edes silloin, jos maa on unionin perustajamaita.

Euroopan unionilla on vapaa liikkuvuus työperäisessä maahanmuutossa. Käytännössä tämä hyödyttää euroopan kansalaista, joka haluaa siirtyä toiseen maahan töihin. Valtiotasollakin tästä on selkeää hyötyä. Eri maille on tärkeää saada osaavaa työvoimaa. Toisaalta tämä on tuonut työntekijöitä alhaisemman elintason maista korkeamman elintason maihin ja seurauksena niin sanottu kohdemaan duunariväestö ei työllisty. Tätä ilmiötä on myös Suomessa. Toisaalta lähtömaassa on havaittu uusia ongelmia siinä, että nuoret työperäiset ihmiset ovat lähteneet töihin toiseen eu-maahan.

Kauppapoliittisesti euroopan maat joutuvat kilpailemaan keskenään ja toisaalta EU joutuu kilpailemaan maailmassa suurvaltojen ja isojen talousalueiden kesken. EU:n hallinto on osittain kylmän sodanjälkeistä perua. Eikä pelkästään EU:n hallinto, vaan osan jäsenmaiden hallinnoista. EU:ssa tietyillä mailla on tiettyjä erityisasemia ja tiettyjä erikoisetuja, jotka eivät ole tätä päivää nykyeuroopassa.

EU:n hallinnon sisällä pelataan eri maiden kansallisten intressien mukaan ja toisaalta yksittäisen maan kanta voi halvaannuttaa päätöksiä neuvostossa. Nykyajan taantuman keskellä on hyvin helppo ymmärtää, että mailla on selkeitä protektionistisia ja nationalistisia piirteitä. Mielenkiintoista nähdä, onko sellaista mahdollisuutta oikeasti olemassa, jossa kaikki voittavat pitemmällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä se ei ainakaan ole mahdollista.

Eurooppalaisilla mailla on yhteinen arvopohja liittyen suvaitsevaisuuteen, demokratiaan, markkinatalouteen, sosiaaliseen tasapainoon, oikeusvaltioon. Toisaalta euroopassa on valtavasti eri kulttuureita, poliittisia demokratiamalleja ja uskontoja, joihin liittyy erillaisia suuntauksia ja tahtotiloja. Tämä on selkeä riski tulevaisuudelle, mutta on myös toisaalta mahdollisuus, jos se osataan hyödyntää. Valitettavasti luulen, että pelkäksi mahdollisuudeksi se jääkin.

EU pyrkii tällä hetkellä koko ajan laajentumaan. Pyöreissä pöydissä on nähtävästi sovittu yli 30 maan valtioliitto tavoitteeksi. Laajentuminen pääsääntöisesti hyödyttää pitkällä aikavälillä kaikkia osapuolia. Laajentumisen kautta unioni levittää demokratiaa, perusoikeuksia, markkinataloutta, sosiaalista vastuuta ja vapautta rauhanomaisin keinoin. Lisäksi onhan siinä meidän isoille EU johtajille kiva suurvallan luonti leikki, (eräänlainen lauttapeli, joka on RISK:n ja monopolin sekoitus) jossa rakennetaan unionia koko ajan isommaksi. Bulgaria ja Romania ovat nykyisinä EU-maina täyttäneet EU:n vaadittavat toimet lainsäädännöllisesti. Käytännön totuus on yhä se, että molemmat maat ovat erittäin korruptoituneita ja poliittinen järjestelmä ei ole kauhean demokraattinen, muuten kuin näennäisesti.

Turkin mahdollisen EU-jäsenyys on iso kysymysmerkki. Turkissa on valtava markkina-alue, joka halutaan saada EU:n sisälle. Toisaalta Turkilla on paljon sisäisiä ongelmia, joita se ei tule ratkaisemaan hetkessä, sanoivat EU-herrat, mitä tahansa. Turkin kautta siirtyy tänäkin päivänä eniten huumeita euroopan sisälle. Turkki sisältääkin valtavasti korruptiota ja rikollisuutta.
Jos ajatellaan EU:ta kokonaisuutena, on hyvä muistaa, että liittyessään EU:n jäseneksi Turkki saisi valtavan vaikutusvallan EU:n sisällä, joka pohjautuu sen väkilukuun. Mitkä ovat esimerkiksi islamilaisen Turkin intressit kehittää EU:ta?

Paljon avoimia kysymyksiä. Toisaalta uskon ja tiedän, että näitä selvitetään ja mietitään. Teen sen selväksi, että ei minulla ole mitään vastaan Turkkia tai Turkkilaisia tai islamia. Olen vain skeptinen siinä, onko sillä aitoa halua toteuttaa tarvittavat muutokset muutenkin kuin näennäisesti paperilla. Kreikka vääristeli talouslukuja päästäkseen EU:n rahaliittoon. Nyt näemme seuraukset. On useita maita EU:n sisäpuolella, joissa on näennäinen demokratia ja korruptio hallitsee maata. Nyt kysytäänkin EU:ta tahtoa valvoa tarkasti sopimusehtojen noudattamista niin vanhoilta, kuin uusiltakin jäsenmailta. Tämä on ainoa tie unionille itselleen, että se voi kasvaa ja säilyä. Olen varma, että EU-tulee vielä laajentumaan Turkkiinkin tietyllä aikavälillä, eikä se jää siihen. Tärkeää vain olisi, että nyt viimeistään katsottaisiin asiat kunnolla läpi, eikä kiilto silmissä oteta lisää maita mukaan.

Aikaisemmat ristiriidat pitävät sisällään vielä lukemattomia lisäristiriitoja ja jännitteitä. Tämän ulkopuolelle myös jää monia ongelmia. Kuitenkin helppo huomata, että ihan pienistä asioista ei ole kyse. Euroopan unionin sisällä oleva Kreikan talouskriisi nähtävästi onnistutaan jokatapauksessa hoitamaan. Tämä todistaa, että niin EU:n, kuin euron aikakaan ei ollut kaatua. Ainakaan vielä. Uskon, että euroopan unionissa talous tulee lähtemään kasvuun tulevaisuudessa. Tärkeät poliittiset linjaukset pystytään toteuttamaan. EU:n asema varmasti myös maailmanpoliittisesti kasvaa koko ajan.

Kuinka paljon ja miten, riippuu hyvin pitkälle unionin kansalaisten taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta. Jos ihmisillä menee hyvin ja on töitä, on maiden valtioilla oikea tahtotila kehittää unionia. Tälläin EU:lla vain taivas rajana. Jos tässä euroopan unioni epäonnistuu, kaatuu se nopeammin, kuin kukaan uskookaan. Uskon, että tämä taloustaantuma on kuitenkin jo voiton puolella. Ollaan menossa historiassa uutta kasvun aikakautta. Niin Suomi, kuin EU:kin muuttuu ja yksittäisen kansalaisen on tärkeää havaita, millä tavoilla tulevaisuudessa menestyy ja pärjää. Uhat ja pelot on onnistuttava kääntää mahdollisuuksiksi ja voitoiksi. Ja sama koskee muita maita. Jäsenvaltioilla on haasteellinen, mutta toisaalta tavoiteltava päämäärä.

Lähihistoria muistaa Neuvostoliiton ja Jugoslavian, jotka olivat isoja valtioliittoja. Molemmat ovat hajonneet. Amerikan Yhdysvallat ovat yhä pystyssä, vaikka välistä oli havaittavana selkeitä ristiriitoja maan sisällä. Syyskuun 11. päivän terroristi-iskut yhtenäistivät Yhdysvaltojen kansaa ja Obaman tulo takasi sen, että kansalaisilla on uskoa tulevaisuuteen. Obama tosin jakaa mielipiteet, mutta uskon, että kansa käsittää paremmin tulevaisuudessa, miksi on tehty uudistuksia. Lainaten nykyistä ulkoministeriämme EU-kirjoituksessaan. ”EU voi joko vahvistua, taantua, tai hajota.”, Alexander Stubb kiteytti lyhyesti eri vaihtoehdot EU:n tulevaisuudesta.
Tällä hetkellä tilanne on kohtuullinen ottaen huomioon talouselämän realiteetit. Euroopan unionin tulevaisuudessa on merkkejä, josta voi havaita, että paljon on vielä edessä ja nähtävänä. Kaikkea emme edes osaa kuvitella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olemme menossa kohti Pax Romanan aikakautta.

Eri asia lieneekin, onko tämä se tuhatvuotinen valtakunta?

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Hallitus oli tehnyt tänään päätöksen ydinvoimaloiden lisärakentamisesta. Luvat myönnettiin Teollisuuden voimalle, sekä Fennovoimalle. Päätös vielä vaatii eduskunnan hyväksynnän, mutta sosiaalidemokraattien jakautuessa kahtia on hyvin todennäköistä, että päätös menee läpi, vaikka vihreät niskoittelisivatkin.

Päätös jakaa kansan mielipiteet kahtia. Useat kansalaisjärjestöt ovat paheksuneet päätöstä. Olen vahvasti sitä mieltä, että päätös oli täysin oikea.
Kyse on täysin realipolitiikasta. Kaksi uutta ydinvoimalaa tulevaisuudessa vahvistettuna uusiutuvilla energiamuodoilla takaa kohtuullisen energiatuotannon. En silti jaksa uskoa mihinkään energian massavientiin ulkomaille. Se olisi vaatinut enemmän, kuin kaksi voimalaa.

Ydinvoimassa on toki riskinsä, mutta nykyaikainen ydinvoima on turvallista, sekä taloudellisesti järkevää. Ydinvoimaa ei tarvitse valtion tukea. Se on teollisuudelle tehokkain tapa tuottaa energiaa. Ydinvoima on nykyään turvallisempaa, kuin koskaan. Useat päällekkäiset turvallisuusjärjestelmät ja nykyaikainen insinöörisuunnittelu ovat mahdollistaneet sen, että riskit ovat minimaalisen pieniä. Ydinvoimala ei synnytä haitallisia saastepäästöjä eikä kasvihuonekaasupäästöjä. Kaikki energiantuotantomuodot aiheuttavat elinkaarenaan välillisesti päästöjä. Ydinvoiman elinkaaresta aiheutuvat nettopäästöt ovat vähäiset.

Korvaavia tuotteita ei ole vastaavalla hinta-laatu suhteella saatavissa millään keinoa. Tuulivoima on kallista, eikä sillä tulla ikinä saamaan sitä potenttiaalia, mitä ydinvoimasta. Ydinsähkö on halvinta sähköä vesivoiman jälkeen, jota ei myöskään yhteiskuntaan haluta lisärakentaa. Muut vaihtoehtoiset energiamuodot tuottavat kasvihuonepäästöjä tai tuhoavat luontoa.

Realipolitiikan ongelmat tulevat ydinjätteestä ja uraanin louhinnassa tulevista teollisista myrkyistä. Uskon, että ydinjäte tullaan tulevaisuudessa kierrättämään, kun uraanin hinta lähtee nousemaan. Tämä taas tietää sitä, että ydinvoimaa ei tulla säilömään sellaisia määriä, mitä tällä hetkellä pelätään. Ydinjätteen tuottaminen suhteessa tuotettuun energiaan on minimaalista. Uraanin kaivamisessa tulee sivutuotteena teollista radioaktiivista myrkkyä, joka lienee isoin haitta. Tätä kuitenkin turvataan lainsäädännöllä. Eikä ole kaivosyhtiönkään etu, että se saastuttaisi maaperää. Kuitenkin kyseessä on asia, mihin pitää olla kansalaisten ja viranomaisten tuki.

Ydinvoiman vastustajat ovat perustelleet vastustamista myös sillä, että tuulivoimalla voitaisiin tämä maa työllistää. Totta, voin sen allekirjoittaa. Huonona puolena on vain se, että tällöin sähkön hinta nousee radikaalisti ja työpaikat kustannetaan verovaroin. Yhteiskunnallisia resursseja ei ole ihan oikeasti varaa hukata. Kansantalouden voidessa hyvin ihmisille riittää työtä ja jopa ihan oikeata kannattavaa työtä. Suojatyöpaikkoja tähän maahan ei kaivata yhtään lisää. Jos taas halutaan valtion kautta työllistää ihmisiä lisää, niin laitetaan esimerkiksi suomen rapistunut tieverkosto kuntoon, panostetaan sosiaali- ja terveyssektorille entistä enemmän. Panostetaan koulutukseen, tuotekehitykseen, korkeasti jalostetun teknologian tuottamiseen suomessa. Ylläpidetään Suomi asuttuna etelästä pohjoiseen. Tämä olisi myös ympäristöpolitiikan kannalta järkevää.

Vaikka hallituksen päätös jakaa rivit kahtia, niin mielestäni se oli erittäin vastuuntuntoinen. Tällä päätöksellä kehitetään myös tuulivoimaa, kuin muutakin uusiutuvaa energiaa, joka on myös tärkeää. "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku" sanoi entinen maamme presidentti Risto Ryti. Kun korvaavaa realistista energiavaihtoehtoa ei ole, pitää käyttää ydinvoimaa.

Päätöksen seurauksena Suomi tulee tulevaisuudessa olemaan lähes omavarainen energiasta ja yhteiskunnan resurssit voidaan käyttää huomattavasti tärkeämpiin asioihin. Maailmanlaajuisesti ihmiskunta ei tule selviämään ilman ydinvoimaa, vaan se on välttämätön paha. Ydinvoimalla mm. tälläkin hetkellä tuotetaan merivedestä makeaa vettä sellaisissa maissa, missä on siitä pulaa.

Tilastojen mukaan yli 50 % suomalaisista kannattaa ydinvoimaa ja tähän ryhmään minäkin kuulun. Selkeämpi isompi osa tukee myös uusiutuvia energiamuotoja. Täysin saasteetonta näistä ei ole mikään. Energiaratkaisut pitemmällä aikavälillä tulevat jalostumaan varmasti vielä puhtaammiksi. Siihen asti tämä ratkaisu on nykyaikaista realipolitiikkaa ja se meidän tulee hyväksyä.

Uskon ja väitän jopa että maapallolla tulee olemaan lopullinen energiaratkaisu vielä meidän elinaikanamme. Fuusiovoimasta on jo nyt hyvät tutkimus- ja testaustulokset. Tällä hetkellä siinä on jo saavutettu positiivinen hyötysuhde. Sen on ennustettu tulevan kannattavaksi kaupalliseen käyttöön vuoteen 2050 mennessä. Polttoaineena on vety ja se ei lopu luonnosta. Samalla jätehuollon tarve pienenee olennaisesti.

Ugh, olen puhunut.

Globalisaation hammasrattaat pyörivät

Lappi ja Rovaniemi on hyötynyt merkittävästi matkailun saralla kansainvälistymisestä. On kuitenkin huomattava, että globalisaation kolikolla on myös toinen puoli, se ikävämpi. Rakennusyhtiö Skanska aikoo värvätä Rovaniemelle Virolaisesta tytäryhtiöstään Skanska EMV:stä noin 40 virolaista rakennusmiestä rakentamaan valtion tietotekniikan hallintokeskusta. Silti Rovaniemellä on noin 400 työtöntä rakentajaa ja koko lapissa yli tuhat työtöntä. Miksei oma paikallinen osaaminen kelpaa?

Yhtiön kannalta on nähtävästi kyse politiikasta, jolla halutaan tukea tytäryhtiötä Virossa. Siellä ei ole Virolaisille rakentajille tarpeeksi töitä ja näin ollen emoyhtiö haluaa käyttää työvoimaa Lapissa. Toisaalta kun kyseessä on Valtion tietotekniikan hallintokeskus ja kyse on Valtion alueellistamispolitiikan tukitoimista, ei voi ymmärtää, että alueen omia rakentajia ei tässä voida tukea.

Tunteet käyvät kuumina rakennusliiton ja paikallisten rakentajien puolella. Skanska perusteli päätöstään myös sillä, että Rovaniemeltä ei löydy tarpeeksi osaavaa työvoimaa, mikä loukkasi paikallisia rakentajia. Tähän on myös allekirjoittaneen vaikea uskoa, koska paikallinen työväestö on erittäin ammattitaitoista. Helposti tulee mieleen kysymys, onko kyse rahasta?

Skanska vastasi tähän syytökseen, että Virolaisille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Vastapuoli rakennusliitto aikoo valvoa tätä ja se on myös helppo uskoa. En usko silti, että kansainvälisen yrityksen työvoiman siirtoa voitaisiin ehkäistä kuitenkaan ay-liikkeen nostattamalla melulla. Ei siihen enää pysty edes suomen hallitus.

Tuon tason päätökset vaatisivat EU tason päätöksiä ja suuntana pitäisi olla protektionismin kasvattaminen. Sitä vastaanhan on EU-maiden voimin taisteltu.
Työvoiman vapaalle siirtyvyydelle löytyy selkeä oikeutus, vaikkakin se kipeälle tuntuu, myös minusta. Enemmän varmasti jatkossa tulisi päättäjien kuuluttaa yritysten yhteiskuntavastuuta ja nimenomaan yritysjohdon suuntaan.

Globalisaatio ei ole kaikissa asioissa kaikkien etu, jos sitä ei pystytä hyödyntämään ja se on hyvä tiedostaa. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että suomen kielen asema vahvistuu Viron kouluissa. Uuden opetussuunnitelman mukaan suomea voi opiskella toisena kielenä kuudennelta luokalta alkaen kolme tuntia viikossa. Seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle kieltä voi lukea jopa yhdeksän tuntia viikossa. Tänä lukuvuonna suomea opiskelee peruskoulun ja lukion valinnaisaineena tuhat oppilasta ja ammattikouluissa puolitoista tuhatta.

Mihin tämä perustuu? Päätöksen taustalla on Euroopan neuvoston periaate, jonka mukaan jokaisen eurooppalaisen tulisi osata kahta kieltä oman äidinkielensä lisäksi. Lisäksi Viron kielistrategia korostaa naapurimaiden kielten merkitystä. Jatkossa tämä tulee varmasti heijastumaan myös siihen, että Virolaisia tulee työllistymään Suomeen yhä isommissa määrissä. Ei siinä mitään väärää ole, mutta olisihan se hyvä, että Suomalaisillekin olisi töitä. Pääkaupunkiseudulla on jo pitkään ollut Virolaiset rakentajat osana rakennusteollisuutta. Siellä on myös onnistuttu polkemaan palkkoja ja työntekijöiden oikeuksia.

Suomen valtio on jo pitkään ennustanut, että yhteiskunnan huoltosuhde tulee järkkymään ja Suomeen tulee työvoimapula. Olen silti hieman pessimistinen tähän arvioon. Suomesta lähtee koko ajan teollisuutta, mille ei tule koskaan korvaavia työpaikkoja Suomeen. Ollaan oravanpyörässä, jossa ilman isoja tukitoimia teollisuudelle ei saada pidettyä merkittävästi teollisuutta Suomessa. Realistisempi peruste arviolle työvoimapusta tulee tilanteesta, jossa työntekijöille ei makseta kohtuullista korvausta työstä ja näin työmiestä ei saada töihin. Kyllä työmies on palkkansa ansainnut, jos porvarikin omansa. Reilu peli kaikkien osapuolten välillä.

Näillä näkymin yhteiskunta on kokemassa murrosta, josta selviämiseen ei ole yksinkertaista lääkettä. Suomalaisten on kehitettävä jatkuvasti uusia innovaatioita ja omia tuotteitaan yhä pitemmälle. Myös Suomalaisten on kansainvälistyttävä yhä enemmän ja vietävä omaa osaamistansa sinne, missä sitä ei vielä ole tai se on huonompaa. Pienyrittäjiä on tuettava ja yritystoimintaan kiinnostuneita on rohkaistava. Heidän panoksensa tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Yhteiskunta on menossa koko ajan enemmän palveluyhteiskunnan suuntaan. Isojen teollisuusyritysten antamiin työpaikkoihin Suomessa ei voi tulevaisuudessa luottaa.

Muutos on jo tovin aikaa pyörinyt, eikä sitä voi pysäyttää.

Lakanat pesty vai onko ?

Marja Tiura ilmoitti eilen illalla, että aikoo jättää eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan tehtävät. Tänään liikemies Arto Merisalo ilmoitti, ettei aio julkaista äänitteitä. Näyttää sille, että likapyykki on nyt pesty kertaalleen ja pyykkäämisen takana on tehty hieman sopupeliä. Totuutta ei näillä näkymin saada selville, eikä enää asianomaiset ole edes siitä kiinnostuneet. Loikkauslausunnot eri henkiöiden suusta johtavat kuitenkin siihen, että täysin Marja Tiuran totuus ei ole absoluuttinen totuus.

Mielenkiintoinen asia sinällään pohtia, tuli ehdotus vetäytymisestä eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan tehtävistä kokoomuksen puolelta vai oliko toi Marja Tiuran oma arvio tilanteesta. Voi kuitenkin helposti uskoa, että niin Marja, kuin puoluetoveritkin halusivat tuon nopeasti ohi.

Vaalirahakohu on jo ollut useampia vuosia otsikoissa. Säännöllisin väliajoin pulpahtaa veden pinnalle vaalirahakohun johdanteita, joihin tämä Marja Tiuran kohu voidaan katsoa.
Media rakastaa poliittista draamaa, mutta samalla tämä syö poliittista uskottavuutta yhteiskunnasta. Niin pääpuolueilla, kuin Marja Tiurallakin on täysi työ jatkossa vakuuttaa omat äänestäjät.

Saapa nyt nähdä, joko tämä oli viimeinen kohu ennen vaaleja. Vanha kettu kun ei uusille tavoille kuitenkaan opi, ainakaan kovin helposti...

Puhtaat valkoiset lakanat

Päivän poliittinen puheenaihe: Puhtaat valkoiset lakanat

Marja Tiura on jälleen puhuttanut pääsiäisviikon molemmin puolin mediaa. Vaalirahasotkut ehdittiin jo kertaalleen käydä Novagroupin ja Merisalon ympärillä, mutta tilanne nousi esille uudestaan Tiuran kerrottua apu lehdessä, että keskusta oli häntä houkutellut omaan puolueeseensa. Heti Tiuran ulostulon jälkeen nousi useita henkilöitä häntä vastaan väittämällä toista. Totuutta ei silti tiedä kukaan median julkaisemien artikkelien perusteella. On kuitenkin aivan selvää, että Tiura on jäänyt yksin mielipiteineen. Lisäksi arvostelu häntä kohtaan on kiihtynyt.

Rivien välistä mediassa olevilta henkilöiltä on kuitenkin tulkittavissa ihan selkeä viesti. Tiuralla ei ole täysin puhtaita jauhoja pussissaan. Osittain hätäisetkin blogikirjoitukset pääsiäisen aikana tukevat tätä asiaa. Syytä koitettiin etsiä naisellisuudesta ja siihen liittyvästä sovinismista. Lisäksi Tiura itse käytti raamatullisia vertauksia perustellakseen tapahtunutta. Taisi myös myöhemmin myös katua tätä, koska blogikirjoitus on nyt jo poistettu käyttäjän itsensä toimesta.

"Mitäs jos Marja rakas kokeiltaisiin totuutta, kun mikään muu ei tunnu auttavan. Tiedän kyllä, että onhan se vaikeaa myöntää virheensä, mutta todennäköisesti pääsisit vielä jotenkin kuiville tästä. Sattuu se todennäköisesti kuitenkin vähemmän, kuin se, että piina jatkuu ja jatkuu. Vieraat koirat purevat ja omat eivät tule tueksi. Vaalit lähestyy ja olisihan se kiva hypätä normaaliin päiväjärjestykseen."

Jos valehtelua on tapahtunut Tiuran osalta, kokoomus todennäköisesti tulee mittauttamaan eduskuntaryhmänsä varapuheenjohtajan luottamuksen, mutta muuten se on hyvin epätodennäköistä. Jos Tiura hakee myöhemmin jatkoa kansanedustajan tehtäviin, niin olisi helppo uskoa, että tuo vaikuttaa äänestäjiin. Tuli tuomio nyt valehtelusta tai ei.

Kokoomuksen kannalta tilanne on mielenkiintoisempi. Aikaisemmin keskustapoliitikot selittelivät vaalirahakohua ja kannatus keskustalla laski. Samaan aikaan media kyllä käsitteli kokoomusta, mutta puolue tuntui selviävän ihmeen hyvin tilanteesta, jossa se kuitenkin oli itse myös räpiköinyt. Ihmismuisti on silti lyhyt. Nyt vaalit ovat huomattavasti lähempänä ja kokoomusedustajan ympärillä kuohuu. Puolueen selkeä linjaveto nyt on, Tiura selvittäkööt omat soppansa. Apua on turha odottaa.

Tällä tulee olemaan vaikutusta myös kokoomuksen kannatukseen, halusi Katainen sitä tai ei. Nyt kysymys on vain siitä, miten kokoomus selvittää asian. Katainen on hoitanut oman puheenjohtajapestinsä, sekä toimensa valtiovarainministerinä kohtuullisesti. Kuitenkin jos rivipelaajat töpeksivät, niin ei se paljon puoluetta edistä. Tälläistä julkisuutta kokoomus ei vaalien alla tarvitse, jos se aikoo olla suomen suurin puolue.

Ei muuta kuin likapyykin pesuun, niin saadaan taas puhtaat valkoiset lakanat.

Carpe Diem

Nyt hetki!

Taustoistani sen verran, että olen jo pitempään seurannut niin kavereideni blogeja, kuin poliitikkojen ja tiettyjen yhteiskunnallisten vaikuttajien blogeja. Yksi rakkaista harrastuksistani on yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen ja pohtiminen. Maailmanparannus keskustelemalla ja pohtimilla on mielenkiintoista ja kutkuttavaa.

Nyt itse halusin tarttua hetkeen ja avata oman blogini. Tarkoitus on kirjoittaa tänne säännöllisesti omasta näkökulmastani asioista ja omia mielipiteitäni, joista osa on fyysisesti lähellä ja osa kaukana, mutta joista jokainen aihe varmasti koskettaa meitä kaikkia. Eräänlainen maailmanparannus blogi siis kyseessä.

Jos heräsi mielipide jotain julkaisemaani blogiartikkelia kohtaan, toivoisin myös sinulta hyvä lukijani kommenttia niin puolesta, kuin vastaan. Samalla myös toivoisin perusteluita väitteellesi. Maailma kun tarvitsee uskallusta tulla esiin, mielipiteitä ja vaikuttamista.

Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole olemassa yhtä ainoaa mielipidettä, vaan jokaisen sanoma on tärkeä. Enemmistön kanta on yleensä se, millä sitten mennään eteenpäin. En silti väitä, että olisin läheskään kaikessa enemmistön kannalla.

Mutta se selviää lukemalla ja seuraamalla blogiani.

Antoisia lukuhetkiä sinulle !